Yleisempi on metsän tyttö, neiti eli piika.
A. Metsän tytti, metsän neiti, metsän piika pikkarainen! B. Metsän tyttö, mieluneiti, sinipiika pikkarainen!
Metsän tytön merkittäviä mainesanoja on tyyni, tyynönen eli tyynykäinen: tarvittaessa on kuitenkin metsän neitonen nopea. Metsän tyttö on myös usein mielu neiti ja saa joskus kertosäkeekseen korven kuuluisa korea. Toisinaan tavataan Metsolan metinen neiti. Metsän piika on tavallisesti pikkarainen.
Metsänhaltian varsinaiseen vaikutusalaan kuuluu metsästys ynnä karjanhoito metsässä. Suhteesta metsästäjään tulee edempänä puhe. Karjanluvuissa rukoillaan metsänhaltiaa samoin kuin maanhaltiaa sekä sukimaan että syöttämään lehmiä, mutta ulkosalla.
A. Sui kultaisin sukasin, vaskiharjoin harjaele näillä aukeilla ahoilla, pienillä petäjiköillä, korkeilla koivikoilla! B. Kun heitän lehmäni leholle maion antajat aholle — Syöttele metoisin syömin, juottele metoisin juomin, mesiheinin herkuttele!
Maanhaltian ja metsänhaltian vastakohtaisuus paikkaan nähden ilmenee selvimmin niille osoitetuissa pyynnöissä pitämään huolta karjasta:
A. (Maanhaltialle). Kuin katsoit kanarvikoissa, niin katso kartanoissa; kuin hoi'it hongikoissa, niin hoia huonehissa! B. (Metsänhaltialle). Kuin katsot katoksen alla, niin katso katajikossa: kuin on hoiat huonehessa. niin hoia hongikossa!
Vedenväkeä runot kuvailevat erilaisista vetisistä paikoista ja samoin kuin maanväkeä usein aseellisena nousevaksi.
A. Nouskoa meriset miehet, umpilampiset urohot! B. Nouskohot norosta miehet — miekkamiehet liettehestä! C. Kaivoloista kalpamiehet jokiloista joutsimiehet!
Vedenhaltia semmoisenaan on yhtä harvinainen runoissa kuin metsänhaltia: