Kultainen metsä, Jumalan luoma,
kormelitsa, prosti!
Korpi ja metsänhaltia tavataan vielä seuraavassa yhteydessä:
Hoia korpi koiriasi, maa musta itikkojasi, itikkainen ilkojasi, metsänvieru ei viikostaisi, metsänhaltia ei hakisi!
"Korven koira" tarkoittaa tietysti karhua. Mutta karhusta voidaan käyttää suorastaan nimitystä "metsä".
A. Puhas metsä, karhu kulta,
kun sa kuulet karjan kellon.
B. (Karhua kiertäessä):
Maata minä metsän painan.
Metsän ovat siis elollistaneet siinä asustavat haltiat ja haltiaeläimet. Myös itse metsä kasvavien puitten kokonaiskäsitteenä on maata ja vettä elollisempi. Useammin kuin näitä puhutellaankin metsää sinänsä.
A. Hyvä metsä, puhas metsä, katso minun karjojani! B. Soita metsä kanteletta, kukuta salo käkeä! C. Anna kumpu kultiasi, metsä meille lintujasi!
Metsämiehen rukouksessa on ikäänkuin pontena säe:
Mielly metsä, kostu korpi t. Lepy lehto, kostu korpi,
johon kertosäkeenä liittyy: