Runollisesti esitetään metsänhaltian asuntona Tapion talo ovineen ja ikkunoineen.
Tapion talot näkyvi, ukset kulta kuumoittavi, poikki suosta Pohjolasta. Jopa luokse luonteleme ja läsnä lähenteleme. Tapion talon isäntä, Tapion talon emäntä, kaikki kullassa kupahui, hopeassa horjeksivi. — Saa penit sanelemahan — alta ikkunan Tapion, pimeästä pyörtehestä!
Tavataanpa Tapion linnakin, jonka takaa metsän tai veden viljan taikka maidon on tultava. Toisinaan se liittyy Turun linnaan ilmeisesti tämän alkuperäisemmän kertosanan, Tanikan linnan eli Tallinnan sijaisena.
Turun linnan tuolta puolen,
takoa Tapion linnan.
Yleinen runoissa on Tapion aitta, joka on täynnä metsänviljaa. Sen kertosanoina käytetään metsän linna tai metsän lukko.
Jälkimäistä vastaava Tapion lukko on nimenä taikaesineellä, jolla sidottiin metsä. Parin päivän päästä mentiin "kyselemään metsään" huutaen puitten nimiä. Minkä puun nimeen ei kaiku vastannut, siitä päätettiin taudin johtuvan. Talvella taikuri vei Tapion lukon saunaansa. Kun sairaan oli pujottanut kolmasti sen läpi, heittäytyi hän nukkumaan. Lukolle tulivat Hengettäret riitelemään; niiden sanoista pääsi hän selville korpin aivojen avulla. Sen mukaan kuin unessa näki, rupesi sitten sairasta rakentamaan.
Todellinen taikaesine oli Tapion närekin. Sen tavallisin nimitys on Tapion pöytä: "pieni tasalatvainen näre", "jonka latvasta ovat kaikki oksat alaspäin", "joka kasvaa hyvin tiheän oksan aivan maasta alkaen". "Tapion pöydäksi" on myös sanottu härkkimen tapaista keppiä, joka "metsän lepyttämiseksi" on viety "metsän-linnaan" s.o. muurahaispesään.
Toista nimitystä Tapion kämmen on yhtäläisesti määritelty:
"tasapäinen näre", "matalaoksainen kuusi, jonka oksat ovat alaspäin".
Niitä sammalia, joita mainitaan Tapionkämmenen nenässä kasvavan tai
Tapion pöydältä taikomisiin otetun, sanottiin Tapion sammaliksi.
Tapion pöydän päältä oli metsämiehen syötävä ensi päivän saaliita, joita siivoomatta oli keitettävä; mitä ei jaksanut syödä, piti panna Tapion pöydän alle, näreen juurelle. Niinikään Tapion kämmenelle asetettiin ensimäisen jäniksen lihaa ja pikarillinen viinaa "metsän" lepytykseksi.
Tapion pöydällä vielä ansoja punottiin sekä koiraa syötettiin, jotta oravia löytäisi. Myös Tapion tuulenkouran päällä syötettiin koiralle oravanpäätä, jotta paremmin haukkuisi.