A. Tuopa kultakirvehesi, hopeainen tapparasi! B. Tuo on kultainen kurikka, vaskivarsinen vasara hopeaisen orren päästä!
Taikka hän toivottaa: "jos saisin Ukon kirvoin kätehen".
Myöhäisempi ja mahdollisesti Raamatun Jumalalta tai enkeliltä lainattu on Ukon tulinen miekka, säkähinen säilä, joka on temmattava tulisen tupen sisästä. Tämä on myös mustan käärmehen verinen, hiilen- tai raudankarvallinen, usein kullankarvallinen, välistä tarkemmin pää kulta, terä hopea. Lisäksi sitä kuvataan säeparilla:
Jonka kuu kärestä paistoi,
päivä västistä välähyi.
Sama kuvaus tavataan loitsijalle tulista miekkaa tuovain enkelien ja pyhimysten esittelyssä:
Tuhat tuttua tulevi, sata Herran sankaria ylähältä taivosesta, alahalta maanemosta, ne tuopi tulisen miekan parahalta paimenelta, väkäiseltä vartialta jonka kuu kärestä paistoi, päivä västistä valotti, tuhat vuorta poikki lyöpi.
Vielä pyydetään Ukolta kaunis kilpi, mutta sekin tulisen tupen sisässä, joten se täytyy olettaa vääntyneeksi miekan kertosanasta kalpa. Siten käy ymmärrettäväksi seuraavakin säkeistö:
Kultakilpi kilvoittele päältä taivosen yheksän — hiihnoista hopeisista, jolla leikon noian nuolet!
Välimuodon kilpa on laulaja selittänyt "taltaksi".
Sinun on kilpa kivinen, sillä kilvalla kivisellä puut muruin murennat, paatiat paloille pakotat.