HEIKKI. Kuohahdinhan minä liikaa, mutta äiti siihen… No olkoon!
VILMA. Anna minun mennä, niin on paljoa parempi. Se oli niin kauheata…
HEIKKI (puhuen melkein karusti). Minä en luovu sinusta. Minä en voi luopua sinusta… Enhän minä ole sinulle milloinkaan mitään turhia puheita ja lurituksia pitänyt, mutta… Nääs minusta semmoiset suupaltit ovat suuria lurjuksia… Itsestäänhän tämä kaikki on… Sinä et saa lähteä.
VILMA. Minä en saa jäädä tänne.
HEIKKI. Mitä sinä nyt… Sinä olet semmoinen raukka.
VILMA. Minun täytyy lähteä…
HEIKKI. Älä kiusaa itseäsi, hyvä lapsi. Kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin.
VILMA. Sinun äitisi ei lepy koskaan.
HEIKKI. Saatpahan senkin kokea.
VILMA. Kunpa emme olisi ollenkaan…