EMÄNTÄ. Oletko sinä menettänyt järkesi? Sytytitkö?
ISÄNTÄ (säikähtäen). Mitä sinä sanot? Vaiti!… Vaiti! Se kuulee, nauraa taas… Etkö sinä kuule.
EMÄNTÄ. Mitä sinä hourit?
ISÄNTÄ. Älä puhu niin kovaa, minä pyydän sinua.
EMÄNTÄ (tiuskaisten). No, sano nyt vihdoinkin! Teitkö sinä työsi?
ISÄNTÄ. Hiljaa!… Hiljaa! Se kuulee ja se nauraa taas. Se kuuli, kun minä raapaisin tikkuja ja se nauroi. Minä kuulin sen aivan selvästi. Se tuli kivijalasta ja siellä se oleksii tässä talossa. Etkö sinä muista, mitä Hätäkorven ukko sanoi. Se nauraa aina, kun jotain pahaa tapahtuu, kun jotain tapahtuu sen mielen mukaan.
EMÄNTÄ. Ja senkö tähden sinä puolihulluna tänne juoksit?
ISÄNTÄ. Älä puhu noin!
EMÄNTÄ. Ei sieltä mitään kuulunut. Sinun omissa aivoissasi vain kummitteli.
ISÄNTÄ. Minä vannon, että minä kuulin!