VILJO. Salli minä kysyn sinulta erästä asiaa: miksi on juuri Aini tuo pelastava enkeli, miks'ei joku toinen?
AARNE. Minä tunnen; että se on Aini.
VILJO. Ihminen tuntee niin monenlaista, tänään yhtä, huomenna toista.
— Sinä et tiedä, että se on juuri Aini.
AARNE. Sinä tahtoisit kai, että minä sen oikein järkisyillä sinulle osoittaisin?
VILJO. Vaikkapa niin!
AARNE. Mihinkä ihmeelliseen varmuuteen sinä sen kautta luulisit pääseväsi? Luuletko sinä, että niin sanotuilla järkisyillä voi osoittaa toisen olevan väärässä. Ei sinä ilmoisna ikänä! Aina vaan jää kaikenlaisia aukkoja. Se sinun rakas totuutesi on niin kovin epämääräinen.
VILJO. Meneppäs rakentamaan tunteella rautatiesiltoja!
AARNE. Kloaakki-insinööri!
VILJO. Meille kaikille iloksi ja onneksi ei sinua ole pantu siihen virkaan.
AARNE. Minua ei valitettavasti ole pantu mihinkään virkaan.