ROUVA BERGMAN. Kuka niitten, hylkyjen, tietää! — Aijai, mutta me viivymme vallan kauvan. Kyllä meidän nyt täytyy lähteä, johan me nyt asiammekin toimitimme. Hyvästi, herra pastori, ja suokaa anteeksi, että me näin tulimme häiritsemään.
PASTORI (hyvästellen heitä molempia.) Te teitte erinomaisen ystävällisesti tullessanne varoittamaan meitä.
ROUVA BERGMAN. Sehän oli meidän velvollisuutemme lähimmäistämme kohtaan.
UKKO BERGMAN. Joo, velvollisuus — Hyvästi.
ROUVA BERGMAN (hyvästellen Viljoa ja Aarnea.) Nuoret herrat käyvät nyt joskus meilläkin. — Vaikka eihän meistä vanhoista seuraksi ole, mutta onhan siellä Liisakin kotona.
VILJO. Kiitos kutsusta.
UKKO BERGMAN. Joo, kotona on. Hyvästi.
PASTORI. Käykää vastakin talossa.
ROUVA BERGMAN. Kiitos.
(Eteisestä kuuluu kiivasta ovikellon soittoa.)