PASTORI. Itseäni minä syytän.
VILJO. Sinun täytyy kiirehtiä!
ANTTI. Anna minun olla vielä hetkinen. — En voi heti lähteä.
VILJO. Kadutko töitäsi?
ANTTI. En! En vähääkään! — Mutta tunnen samaa lämpimän, rauhallisen kotilieden kaipuuta, joka valtasi minut ensi matkallani nähdessäni kaupunkini valojen haipuvan taivaanrannan taakse. — Kaikki näytti käyvän niin hyvin ja nyt minun taas täytyy lähteä.
PASTORI. Koska sinä palaat?
ANTTI. En tiedä.
AARNE. Minä lähden sinun kanssasi!
ANTTI. Sinä! Mitä sinä siellä tekisit?
AARNE. Samaa kuin sinäkin.