VILJO. Väärin arvasit. Koetahan uudestaan. — No, no! Sano pois vaan.
AARNE. Pöytä.
(Hilma tulee.)
VILJO. Niin, ja vieläpä vallan määrätynlainen pöytä: kahvipöytä, katettu kahvipöytä. Kaiken tuon ja paljon muuta olisit menettänyt, jos olisit lähtenyt pois. Mutta nyt kun jäit, saat kaksinkerroin. — Hilma, tuokaahan meille hiukan etukäteen.
HILMA. Kyllähän minä.
(Menee oikealle.)
VILJO. Katsos nyt, kuinka hyvin sinun kävi.
AARNE. Älä sinä härnää minua!
VILJO. Voi, voi, poikaa!
(Taputtaa Aarnea kiusoitellen olalle.)