VILJO. Oikeastaan sinä tarvitsisit selkääsi!
AARNE. Mitä on minulla tekemistä tässä maailmassa? Minä en kelpaa mihinkään. Minusta ei tule mitään.
VILJO. Sinä olet naurettava! Aina sinä siihen lempilauseeseesi pääset! Alat sinä mistä hyvänsä, niin loppuna on tuo ikuinen: minusta ei tule mitään.
AARNE. Minä olen väärällä uralla.
VILJO. Sepä se!
AARNE. Minusta olisi pitänyt tulla jonkunlainen kone, joka päivittäin uudelleen vedetään vireeseen ja asetetaan työnsä ääreen.
VILJO. Ja mikä sinusta olisi pitänyt tulla! — Maalaile sinä vain koreasti edelleen, siihen sinä parhaiten pystyt.
AARNE. Minä tahtoisin maalata, minä rakastan taidettani, mutta, — kuitenkaan en minä maalaa. Minä katselen ja nautin. Luomistyön ponnistus on minulle vastenmielinen. Se varastaa minulta tuhansittain riemullisia hetkiä ja turmelee minun puhtaan iloni.
VILJO. No älä maalaa sitten!
AARNE. Muuhun en kykene.