Juppiter Latiaris oli latiolaisen liiton suojelia, jonka kunniaksi Latiumin heimot joka vuosi viettivät Albanusvuorella feriae latinae juhlan. Vihdoin Juppiteriä palveltiin Rooman valtion turvana, nimellä Optimus maximus Capitoliumin komeassa templissä, Capitolinus-vuorella, jota pidettiin ikäänkuin koko valtakunnan sydämmenä. Hänen rinnallaan palveltiin siellä myös Junoa ja Minervaa. Täällä konsulit virkaan astuessaan uhrasivat jumalalle ja sotaan lähtiessään tekivät hänelle lupauksia, tänne voittojuhlain kulkueet nousivat, tänne tulvi ääretön aarre uhrilahjoja, joita sotapäälliköt, kansalaiset, ulkomaiset kuninkaat ja kansat pyhittivät ylijumalalle. Sittekun vanhin, tasavallan ensi vuonna vihitty Juppiterin templi, jossa hänen polttosavi-kuvansa seisoi salama kädessä, 400:n vuoden perästä paloi ja uudestaan rakennettu templi, jossa jumalan kultakuva mukaili Olympian Zevsiä, vähä väliä hävisi tulipalojen kautta, rakensi Domitianus sinne Juppiterin templin joka pysyi pystyssä noin 8 vuosisataa.
Juppiterin kunniaksi vietettiin vuosittain ludi romani l. magni, joihin kuului juhla-atria, juhlakulkue, kilpaurheiluja ja näytelmiä. Juppiterin pappi oli flamen dialis.
Hera. — Juno.
Zevsin laillinen puoliso oli Hera, Kronoksen ja Rheian vanhin tytär, jonka nimi alkuaan lienee merkinnyt "keväätärtä".[36] Keväällä taivas ja maa solmivat keskenään rakkausliiton, josta kasvikunta sikiää ja versoo uuteen eloon. Tähän perustuu Zevsin ja Heran avioliitto. Toisen selityksen mukaan Zevsin puoliso naispuolena edustaa samaa luonnonalaa, taivasta ja yläilmoja, jonka miespuolinen edustaja Zevs on. Tämmöisenä taivaan jumalattaren nimi oikeastaan oli Dione (= Juno)[37] s.o. "loistotar", kun Zevs on "loistaja". Päästyään aviopuolison asemaan peri sitte keväätär Hera myös loistottaren arvon. Hän vallitsee Zevsin rinnalla taivaan kuningattarena, halliten hänkin ilmojen ilmiöitä. Herakin lähettää sumua ja myrskyä ja käyttää tarvittaissa salamia ja jyrinää. Palvelusneitoinaan on hänellä horat (vuodenajattaret) ja Iris (sateenkaaren haltia); häntäkin ihmiset palvelevat vuorilla, häneltäkin hedelmöittävää sadetta anellaan. Etupäässä hän kuitenkin on, mitä alkuaankin oli, Zevsin puoliso, ja semmoisena häntä tarut, taide ja runous useimmiten kuvaavat. Niinpä jutellaan hänen häistään, miten maaemo silloin hänen kunniakseen loi povestaan hesperiidein kultaomenia kasvavan puun, ja häitten muistoa naiset sitte aina viettivät keväisin kukilla seppelöiden jumalattaren alttaria — kaikki kajahdelmia keväänjumalattaren toimen aioilta.
Zevsin ja Heran avioelämää ei kuvata aivan kehuttavaksi. He elävät epäsovussa. Aiheen tähän luuloon antoi jo naiivinen kansanuskonto. Kun myrskyt metelöivät pilvissä, sanottiin taivaan isännän ja emännän torelevan. Tätä uskoa kehittivät runoilijat edelleen uusilla aiheilla. Kun näet juteltiin, miten Zevsillä oli monta lemmikkiä sekä taivaan tyttärissä että ihmisten immissä, oli mielikuvituksen helppo tähän luoda lisiänsä. Zevs on muka uskoton aviomies, jota Hera yhtä äkäisesti toruu ja pistelee kuin hän vimmatusti vihaa ja vainoo noita suosituita, jotka ovat häneltä varastaneet miehensä lemmen. Siitäpä sitte Zevskin joskus suuttuu ja pitelee pahasti, kurittaapa tylystikin vaimoansa (Il. XV, 18 ss.).[38] Näin autuaallisten sulorauhaa häiritsee moni ikävä rettelö ja jupakka ja jumalattaren jaloa kuvaa rumentaa ilkeän riitaisuuden ja lemmenkateuden varjo, kuitenkin vaan runoilijain mielikuvitelmissa, sillä uskossa ja veistotaiteen luomissa ne olivat hänelle vieraita. Jotenkin ihanteellinen on vielä Homeronkin hänestä luoma kuva.
Heran luonnonmerkitys unohtui jo varhain (ainoastaan joku symboolinen sivuseikka säilyi siitä). Hän on naissukupuolen lempeä, armias ja uskollinen suojelija. Hän on avioliiton säätänyt ja ankarasti hän sen pyhyyttä puolustaa. Hän on kerrassaan uskollisen ja uskollisuutta vaativan aviovaimon perikuva. Tämmöiseksi taide häntä esitteli, yhdistäen hänen kuvaansa vaimon päähyveet, miellyttäväisyyttä, arvollisuutta ja lujuutta, joka tosin vähän vivahtaa kovuuteen. Hänen kauneutensa on jalo, mutta hieman kylmä. — Tunnusesineinään on hänellä tavallisesti valtikka ja otsaripa, uhrimalja kädessä, granaattiomena hedelmällisyyden kuvana, riikinkukko, hanhi tai keväänennustaja käki lempilintuina.
Heraa palveltiin ensiltään vain Argoossa. Homerossa ovat Argos, Mykene ja Sparta hänen lempikaupunkinsa. Mikäli hänestä varttui varsinainen avioliitonjumalatar, leveni hänen palveluksensa laajemmalle. Pääpyhäkkönsä oli hänellä Argoon ja Mykeneen välillä Heraion, jossa seisoi hänen, Polykletoksen kullasta ja norsunluusta tekemä kaunis ja uhkea pystykuvansa.
Roomalaisilla Juno vastaa Heraa. Taivaan ruhtinattarena on hän regina, avioliiton suojelijana pronuba, lastensynnytysten auttajana lucina (valoon saattaja). Hänen juhlaansa matronalia (1 p. maalisk.) viettivät naiset.
Pallas. Athene. — Minerva.
Taivaan jumalia on myös Athene eli Pallas (Pallas Athene), jonka synnystä kerrotaan näin. Zevs nai Metis nimisen okeanottaren; mutta kun pelkäsi tästä syntyvän pojan itseään väkevämmän, nielaisi hän puolisonsa. Syntyipä siitä kuitenkin sikiö: Hefaistos kirveellään halkaisi Zevsin pään ja esiin karkasi täysissä sotatamineissa, välkkyvä keihäs kädessään, uljas jumalatar Pallas, meren kohistessa ja maan järistessä.