Zevsin käsissä on ihmisten kohtalo, mikäli ei Sallimuksen ikivalta ole häntäkin ylempänä. Hänen aitassaan on kaksi ammetta, täynnä lahjoja, toinen hyviä, toinen pahoja. Näitä jakelee hän kuolevaisille, tavallisesti sekotellen jokaisen osaan kumpaakin lajia, kelle enemmän hyvää, kelle enemmän pahaa. Kurja se ken saa osansa vaan pahasta ammeesta: hän on vitsana itselleen ja muille (Il. XXIV, 527 ss.). Etupäässä Zevs kuitenkin on armollinen ja lempeä, jumalain ja ihmisten armias isä, joka suo hyvää lapsilleen. Häneltä saadaan onnen antimet, häneltä terveys sekä jalo, kelpo, urhea mieli, häneltä apua hädässä. Koko elämä suhteineen, perhe, yhteiskunta, valtio menestyy hänen armonsa turvissa.

Tahtoansa luultiin ylijumalan ilmaisevan ja tulevaisia ennustavan yläilmaisilla merkeillä, jyrinällä ja leimauksilla, lintujen lennolla, mutta myös unennäöillä y.m..[33] Ennuspaikoissa eli orakeleissa näitä hämäriä, yliluontoisia enteitä tutkittiin ja seliteltiin. Väliin Zevs myös Apollonin suun kautta (Delfoissa) julisti tahtoansa.

Zevsiä palveltiin kaikkialla Kreikan kansan asumusaloilla, joka sekin todistaa hänen palvelustansa ikivanhaksi. Häntä palvelivat jo pelasgit, joilla ammoisista ajoista oli Epeiroksen Dodonassa, hänen pyhäkkönsä ja ennuspaikkansa. Siellä kasvoi ikivanha pyhä tammi, jonka lehtien suhinasta papit, selloi, ilmaisivat jumalan tahtoa uskoville. Sittemmin pääsi muita mainiommaksi palveluspaikaksi Olympia Elis-maassa Alfeios-joen rannalla. Sen templiä koristi Feidiaan tekemä ihana Zevsinkuva, jota katselemaan matkustajia tulvi likeltä ja kaukaa, samoin kuin nuo joka neljäntenä vuonna täällä Zevsin kunniaksi vietettävät Olympian juhlakilvat, helleenien suuri kansallisjuhla, tekivät tästä koko Hellaan kansan yleisen yhtymäpaikan.

Muuten taivaan jumalaa yleensä palveltiin, ja hänelle uhrattiin kaikilla korkeilla vuorenhuipulla, joilla hänen luultiin oleskelevan. Zevsin pyhiä vuoria olivat Troian Ida, Messenian Ithome, Attikan Hymettos, Boiotian Kithairon, Fokiin Parnassos, Thessalian Pelion ja Oita, Rhodos saaren vuori y.m. Lykaionilla Arkadiassa uhrattiin hänelle ihmisiäkin vanhimpana aikana. Hänen mieluisin olinpaikkansa oli Thessalian Olympos, jossa muutkin ylijumalat asuskelivat kirkkaassa eeterinloistossa. Tuskinpa oli sitä maakuntaa tai valtiota, missä ei Zevsin juhlia vietetty. Attikassa lepytettiin vihaista jumalaa (maimáktes) talvimyrskyjen alkaessa uhrimenoilla ja niiden lopussa, kun häntä luultiin jo lempeäksi (meilikhios), kunnioitettiin häntä toisilla juhlilla. Kreetan saarella vietettiin hänen syntymäänsä, jopa kuoloansakin, asettaen näin jumalaa keväällä elpyvän ja syksyllä riutuvan luonnon kanssa yhteyteen. Vanhimmista ajoista perityissä palvelusmenoissa pidettiin aina silmällä jumalan alkunaista luontaismerkitystä ja palvelu jäi enemmin tai vähemmin luonnonuskon kannalle. Kesähelteellä, kun lehti, nurmi ja oras oli kuivuuteen nääntymäisillään, rukoiltiin ilmojen isäntää lempeillä sateilla virvoittamaan janoista maata, ja monilla loihduilla ja taikatempuilla koetettiin ikävöityä vettä pilvistä herutella. Kodin ja valtion palvelusmenoissa ilmestyi enemmin uskonnon siveellis-henkistä puolta, ja sivistyksen edistyessä tämä saikin etusijan. Koska tämä puoli Zevsin olennossa oli hyvin rikas ja syvällinen, kuten ylempänä viittasimme, saatamme arvata että kultti sen mukaan kehittyi syvämieliseksi ja monipuoliseksi. Kuinka ulkonaiset palvelusmuodot lienevätkään vaihdelleet, perusaatteena oli niissä aina Zevs kaiken hiisimäisen sekasorron, raakuuden, julmuuden häätäjänä, pimeyden poistajana, valistuksen, sivistyksen ja onnen tuottajana, jota tointa prototyypisesti kuvaa hänen voittonsa giganttien taistelussa. Inhimillisen sivistyksen alkuluojana harrastaa hän miehenkuntoa (aretae, virtus) sen tärkeänä osana ja vaikuttimena, joka taas kysyy ruumiin reippautta. Kun siis voimisteluharjotuksille annettiin pääsijä suurissa Olympian kansanjuhlissa, oli aivan kreikkalaisen uskon mukaista, että nämä asetettiin Zevsin ja Herakleen ylisuojan alaisiksi.

Zevs on puhdistaja.[34] Hänestä lähtee eeterinkirkkaus, hän poistaa varjot hengenkin mailmasta. Kun ihminen, kuten luultiin, kohtalonsa ajamana oli joutunut pahan tielle ja synti omituisella lumouksellaan häneltä hämmentää järjen ja hurmaa häntä rikoksiin ja tuhotöihin, silloin Zevs ryhtyy ilmoja puhdistamaan: rankaisee syyllistä, kostaa veren viat, mutta on myös valmis, rikosta kaduttaissa, leppymään. Tämä aate ilmestyy useammassa tarussa. Jos siis Zevs on tuomari ja kostaja, on hän sen ohessa myös leppeä isä.

"Jumalain ja ihmisten isällä" oli koko joukko puolisoita ja perillisiä. Eipä tästä kuitenkaan saa — ilvenäytelmäin tekijöiden tapaan, jotka laskivat pilaa Zevsin lempisuhteista sekä miten ne herättivät hänen oikean puolisonsa Heran mustasukkaisuutta — päättää, että kreikkalainen olisi ajatellut ylijumalaansa irstaaksi ja halpaa aistillista himoa suosivaksi. Ei suinkaan. Kun kaikki luonnonelämä vaihtelevine muotoineen käsitettiin jumalallisten olentojen elonilmiöiksi ja vaikuttamiksi, oli luonnollista, että tuon yhä nuortuvan luonnon elonvaiheet helposti kuviteltiin samojen jumalien sikiöiksi, että luonnon ja hengenkin eloa etupäässä käsiteltiin vaan siitosten ja syntymisten muodossa. Vaan koska Zevs ylipäänsä on kaiken sekä luonnon että hengen elämän juuri ja lähde, niin kellepä ellei hänelle olisi annettu suurin joukko lapsia tässä merkityksessä? Lisäksi palveltiin häntä niin monessa paikassa ja palvelustarut, kulttimuodot kehittyivät eri paikoilla riippumatta toisistaan. Zevsin puoliso sai siis eri paikoilla eri nimen, samoin kävi lasten. Näin tuli hän saamaan monta vaimoa ja lasta, vaikka nuo monet eri nimet tarkoittivat usein samoja henkilöitä ja osaksi aiheutuivat samoista luonnonsyistä. Dodonan l. pelasgien Zevsin puoliso oli Dione, Afroditen äiti. Muuten hänen vanhimmaksi aviovaimokseen mainittiin merenneito Metis (äly), josta hän sai tyttären Pallas Athenen. Toinen puolisonsa oli titaanintytär Themis, josta hänelle syntyi horat (ajattaret) ja moirat (onnettaret). Arkadian Zevsin puoliso on Maja ja Hermes on heillä poika. Demeter (maaemo) synnyttää hänelle Persefonen (kasvullisuuden jumalattaren), meretär Eurynome kariitit (sulottaret), Mnemosyne (muisto) muusat (runottaret), Leto Apollonin ja Artemiin. Nuorin jumalaissukuinen puoliso on Hera, joka lahjoitti hänelle Ares, Hefaistos ja Hebe-lapset.

Oli Zevsillä vaimoja ihmistenkin tyttärissä. Näistä mainittavin on Semele, Theban Kadmos kuninkaan tytär, josta syntyi hänelle Dionysos l. Bakchos jumala; edelleen Leda, Danaë, Alkmene, Europa ja Io nauttivat yläjumalan lempeä.

Veistokuvia oli Zevsistä muinoin ääretön joukko, kaikista kuuluisin Feidiaan (500-432) tekemä; ken sen sai nähdä, se kreikkalaisten mielestä oli onnellisin ihminen maan päällä. Korkealla istuimella mahtaili yli 40 jlk. korkea jumalaishahmo, alastomat osat muovailtuina norsunluusta, tukka, parta ja vaatteet valettuina kiiltävästä kullasta. Hänen oikeassa kädessään liehui voiton hengetär, vasemmassa oli valtikka jonka kärjessä kultakotka istui. Ylevää majesteettia säteili kasvoilta. Siinä esiintyi samalla mahtava Olymponvaltias, jolle ei kukaan vedä vertoja voimassa ja nerossa, sekä lempeä, armias jumalain ja ihmisten isä, lahjain ja siunauksen suoja. Tarmokasta voimaa osotti tuo kahdenpuolen päätä valtavissa laineissa valuva, leijonanharjan näköinen tukka, samallainen pitkä parta, korkea otsa ja vankkavartinen nenä, leveä ponteva rinta; vaan puolittain aukeevan suun ympärillä eleli lempeä lohdutuksen mieli. Monta vuosisataa ilahutti ihana taideteos vanhaa mailmaa, kunnes se vihdoin hävisi kansainvaellusten myrskyissä. — Sama käsitys on yleensä säilynyt kaikissa säilyneissä taidemuistoksissa: se on mailman armias herra, joka tuntien voimansa autuaana mahtailee Olympon ylängöllä. Hänen kuvansa lisä-esineitä on tavallisesti: valtikka, ukonnuoli, kotka, mailmanpallo istuimen juurella, Nike. Hänen suortuviaan kiertää seppele hänen pyhän puunsa tammen lehdistä.

* * * * *

Rooman Juppiter[35] taivaanvalon ja ilmakehän jumala, koko mailman valtias, jumalain ja ihmisten isä ja kaikkivaltias kuningas, vastaa kaikin puolin Kreikan Zevsiä. Sateen ja ukonilman isäntänä on hän Juppiter pluvius ja tonans, paon pysäyttäjänä tappelussa J. stator ja saaliinantajana J. feretrius.