Kun ihmiskunta näin turmeltumistaan turmeltui,[18] päätti Zevs hävittää sen maan päältä. Hän lähetti suuren vesitulvan,[19] joka hukutti kaikki ihmiset ja elävät. Ainoastaan Deukalion,[20] Promethevsin poika, vältti vaimonsa Pyrrhan kera kuoleman. Isänsä neuvosta rakensi hän arkun, jossa (kuten Noak) souteli vesillä, kunnes alus ajausi Parnassos-vuorelle. Täällä uhrasi hän kiitosuhrin Zevsille. Tämä antoi hänen uudistaa ihmissukua, käskien heidän hupussa päin nakella taaksensa äitinsä luita. Kun he sen johdosta, ajatellen maata äidikseen, heittivät kiviä, syntyi Deukalionin heittämistä kivistä miehiä ja Pyrrhan heittämistä naisia. Deukalionin poika oli Hellen, josta helleenit eli kreikkalaiset saivat nimensä. Hellenin pojat olivat Aiolos (Aeolus) ja Doros sekä pojanpojat Achaios (Achaeus) ja Ion, joista Kreikan kansan pääheimot johtuvat: aiolit (eoolit), doorilaiset, achailaiset (l. akeeit) ja ionilaiset.

B. Jumalat.[21]

I. Taivaan jumalat ja haltiat.

Zevs. — Juppiter.

Ylhäisin ja mahtavin jumala on isä Zevs, taivaan, yläilmojen ja koko mailman valtias.

Taivaan ilmiöt varhaimmin herättivät ihmisiä uskomaan korkeampia henkiolennoita. Mikä onkaan mieltä valtaavampi kuin ääretön sinikorkeus ihmeineen! Sieltä aurinko lempeillä säteillään valaisee ja lämmittää maita, siellä säihkyy tuhannet tähdet, sieltä valua sade, joka lämpimän liitossa luo kasvikunnan maata kaunistamaan, siellä salamat leimuvat ja ukonpilvet ankarasti jylisevät, sieltä on syntyisin myrskyt ja lumipyryt. Eipä kumma, jos noita suuria, osasta pelottaviakin ilmiöitä nähtäissä luultiin ylhäisten olentojen niissä toimivan. Väkeväpä käsi se sieltä varmaan ukonnuolia ampui maahan; mahtava isäntä se siellä puhui pilvissä ilmain ääristä niin ääriin. Ken ei hänen vihaansa pelkäisi ja suosiotansa pyytäisi! Tämmöinen "ilmojen isäntä, taatto taivahinen, vallanpitäjä pilvissä" oli muinais-suomalaisilla Ukko ylijumala. Helleenien "Ukko", joka monissa kohden anastaa saman aseman uskonnossa ja palveluksessa, oli Zevs.[22]

Hän on lähinnä taivaan jumala, asuu ja vallitsee pilvien päällä, yläilmoissa.[23] Kaikki liike ja elonilmeet tuolla ylhäällä lähtevät hänestä, tai ovat hänen tahtonsa alaisina. Hän kerää pilvien synkät sarjat,[24] joista ikäänkuin huvikseen singahuttaa salamia ja jyristää hirveän mahtavasti;[25] hän nostaa vihurit meriä myllertämään, mutta myöskin leyhkeät suvituulet merenkulkijain iloksi; hän lähettää lumet ja rankat säät, mutta lempeät suvisateetkin,[26] joiden vihmoista nääntyvä kasvikunta virkoo. Hänestä riippuu viljan kasvu ja siten ihmisten ja eläinten elo ja menestys. Hän antaa kesän ja talven; on kaiken elämän alkulähde maan päällä.

Mutta maata korkeampi on taivas, eikä Zevsin valta rajoitu vaan maan eloja ja oloja säätelemään. Hän hallitsee koko mailmaa ikitahdollansa: sen alaisina ovat jumalatkin.[27] Minkä muotoiseksi Zevsiä ajateltiin? Ukonilman ihmeilmiöissä on vilkas mielikuvatti aina halusti toiminut ja moni myytti on niistä alkunsa saanut. Niistä Zevsinkin kuvalle aiheet otettiin. Hän on ylevä, usein ankarannäköinen jumalaishahmo, joka astuu pilvien äärtä tai ajaa kolistaa nelivaljakossaan taivaan tanterilla, viskellen vihoissaan särmäkkäitä salamia. Hän salamoi ja jyristää heiluttamalla egiidiänsä,[28] joka — myrskyisen ukkospilven kuvana — on taivaansepän Hefaistoksen takoma kauhukilpi, sadan kyynpään reunustama, kamalasti tuijottava Gorgon-pää keskellään. Tällä tyrmistyttää Zevs vihollisensa ja ruhjaisee ne salamoillaan.

Luonnon alalta ulottaa Zevs valtansa hengen aloille ja kohoo siinäkin yleväksi. Niinkuin hän sääntelee vuodenaikain vaihekulkua, niinkuin hän luonnossa ja jumalien kesken valvoo järjestystä, estäen riitaisia voimia yltymästä toisiaan vastaan ja säännellen kaikki sopuisaan yhteistoimintaan korkeampia tarkoituksia varten, samoin johtaa ja järjestelee hän ihmiselämää. Zevs oli helleenein silmissä laillisen järjestyksen ilmetty perikuva, yhteiskunnan ja valtioaatteen edustaja, valtiolaitoksen suojelija, kuningasvallan perustaja. Hänelle on kuningasten tili tehtävä hallituksestaan. Älkööt siis antako valtansa hurmata itsiään ylpeästi sortamaan alempiansa, sillä ei keltään, olipa jos kuinkakin köyhä ja alhainen, saa ihmisoikeuksiansa riistää. Kerjurit ja turvattomat muukalaisetkin ovat Zevsin[29] turvan alaisia. Valtiota vaalien suopi hän suojansa myös kansan neuvottelu-kokouksille; kaikkialla valvoo hän oikeutta ja totuutta ja rankaisee siveellisten lakien rikkomista, joissa toimissa hänellä on Themis, Dike ja Nemesis apulaisinaan, valvoopa myös valan ja liittojen pyhänä pitoa.[30] Näin on hän inhimillisen yhteiskunnan tuki ja turva. Tarvittaissa astuu hän sotatanterelle, niinkuin hän muinoin oli gigantit ja titaanit taistelussa voittanut, ja jakelee kelle voittoa, kelle vauriota. Mutta isänmaan puolesta sotivaa uljasta nuorisoa hän suosii ja suojelee, sekä torjuu tämän tarmolla vainolaisten rynnäköt ja pelastaa maan.[31]

Valtion juuri on perhe, ja tämänkin terve elämä on Zevsin huolena. Hän varjelee taloa pahasta, on kodon vartia, kotilieden suojelija.[32] Siksipä jumalalla oli joka talossa alttarinsa, juuri kotiliedellä, jolla perheenisäntä hänelle uhrasi. Tämän juurella saivat muukalaiset ja maanpakolaiset turvaa, sillä Zevs oli itse säätänyt vieraanholhousta pyhäksi velvollisuudeksi — erittäin tärkeä asia aikana, jolloin vieras ja vihollinen muuten olivat synonymisiä käsitteitä.