Hänen puolisonsa oli Ops, naisolennoksi personoittu varallisuus, kylvöjen ja satojen jumalatar, avioliiton suojelija.
Vertumnus ("vaihtelevainen") vaalii viinitarhojen ja puistojen hedelmiä, jotka niin moneksi muotonsa muuntelevat, ennenkuin kukkasilmusta kypsä hedelmä kehkiää. Näin näyttää haltia lahjojansa vaihtelevan. Siitä nimi. Luultiin hänen Protevsin tavoin osaavan omaakin haamuansa muutella ja siten saaneen puolisonsa Pomonan omakseen. Tämä on omenain (pomum) ja muiden hedelmien naispuolinen haltia.
Vertumus kuvataan puutarhuriksi, joka, pää kiedottuna tähillä t. seppeliin, helmassaan hedelmiä, pitelee karsinveistä.
Flora oli alkuaan sabinilainen kevään ja kukkain jumalatar, jolta pyydettiin menestystä kukkiville hedelmäpuille ja peltokasveille. Hänelle vietettiin floralia juhla, jolloin ihmisiä ja elikoitakin kukiteltiin ja ruusuteltiin, naiset kävivät kirjavissa puvuissa ja ilo oli ylimmillään.
Floran kuva: viehkeä impi, kukiteltu, kukkavihko kädessään.
Pales, vanha italialainen karjanjumala, jolta paimenet rukoilivat terveyttä ja onnea karjoillensa. Hänelle pidettiin kevätjuhla palilia l. parilia (Rooman perustuspäivänä 21 p. huhtik.), jossa paimenet ja karja sovittivat syntinsä juoksemalla palavien olkien läpi.
Terminus on rajojen haltia, joka vaatii kutakin pysymään alallaan eikä kajoomaan toisen omaan. Semmoisena on hän myös ketojen haltia, joilla rajapyykit (termini) seisoivat. Näitä pystytettäissä noudatettiin uskonnollisia menoja; niiden kiskominen maasta tai siirtäminen rangaistiin kuolemalla. Terminalia juhlassa tulivat rajanaapurit perheineen rajapyykkiä seppelöimään ja T:lle uhraamaan; sitten syötiin yhdessä ateria. — Terminus suojelee myös valtakunnan rajoja. Siksi oli hänellä Kapitoliolla kappeli, ja pyhä kivi oli olevinaan hänen kuvansa.
* * * * *
Demeter ja Persefone. Viljellyn ja viljeltävän maan haltia on Demeter;[124] Kronoksen ja Rhean tytär. Vainion jumalatar antaa toukojen kasvaa ja tuleentua, hän suojelee maanviljelystä kaikkine toimineen, hän on sen ensin ihmisille opettanut. Metsäläisten ja paimenten alhaisista oloista on hän vienyt ihmiset paremmille päiville, kohottanut korkeammalle. Pellon partaalle nousi koti, kodin suojissa solmittiin pyhä avioliitto, perheet yhtyivät yhteiskunnaksi, kodin rakkaus laajeni käsittämään koko heimoa ja isänmaata, yhteiskunnallinen ja valtiollinen järjestys syntyi lakien turvissa, entinen raakuus väistyi siivompain tapojen, valistuneemman mielen tieltä. Näin koko inhimillinen sivistys perustuu Demeterin antamaan lahjaan, maanviljelykseen. Demeter on siis sivistys-jumalatar ja liittyy semmoisena läheisesti Dionysokseen.
Miksi Plutos'ta. (rikkautta) sanottiin Demeterin pojaksi,[125] on selittämättäkin selvä. Hänen tyttärensä Zevs isästä oli Persefone eli Kora (tytär). Tästä kerrottiin kummia. Tyttö leikitteli kerran nurmella ikäistensä meretärten kanssa, poimien kukkia ja sitoen seppeliä, kun yht'äkkiä manner revähti halki ja syvyydestä syöksähti esiin mustilla oriilla ajava manalan herra Hades, joka tempasi tytön ja hänen hätähuudoistaan ja pyristelemisistään huolimatta vei hänet mukaansa pimeään taloonsa emännäksi. Äiti kaivaten lastansa lähti häntä hakemaan. Palava soihtu kädessään, samoili hän lepäämättä, ruokaa maistamatta, yhdeksän yötä ja päivää maanpiirin kauttaaltansa, kunnes kaikkia näkevä Helios ilmaisi hänelle, mihin tytär oli joutunut sekä samalla sanoi ryöstön tapahtuneen Zevsin suostumuksella. Sydän synkkänä jätti Demeter taivaallisten seuran ja meni yksinäisyyteen huoliansa hautomaan. Hän lakkasi toimistaan, — mutta samalla lakkasi maakin vihannoimasta, kato vei viljan, ihmiset ja eläimet olivat nääntyä nälkään. Zevs pyysi Demeteriä malttamaan mieltänsä, mutta suuttunut jumalatar ei luvannut leppyä, ellei saisi lastaan takasin. Niinpä Hermes lähetettiin manalaan Persefonea noutamaan. Tämä ihastui, kun sai palata valon maille, mutta Hades, joka ei tahtonut laskea hempukkaansa, syötti hänelle granaatiomenan s.o. sitoi hänet itseensä naimisilla, niin ettei Persefone voinut kokonaan eikä ainiaksi hänestä päästä. Tehtiin siis sopimus sellainen, että Persefone sai viipyä kaksi kolmannesta vuotta äitinsä luona maan päällä, vaan kolmasosa vuotta oli vietettävä aviomiehen luona tuonelassa.[126]