Oidipuksen jälkeen hallitsi Thebassa hänen poikansa Eteokles ja Polyneikes yhdessä. Mutta isän kirous painoi poikiakin. Heiltä rikkoutui sopu ja Polyneikes pakeni maasta. Hän pääsi Argokseen Adrastos kuninkaan turviin ja nai hänen tyttärensä. Vävyn kehotuksesta ryhtyi Adrastos suurta sotaretkeä puuhaamaan asettaakseen hänet Theban valtaistuimelle. Retkikunnan johtajiksi rupesivat Adrastos ja Polyneikes sekä viisi muuta Kreikan ruhtinasta: Amfiaraos Argoksesta, Tydevs[158] Aitoliasta, Kapanevs Messenestä, Hippomedon ja mainion metsästäjättären Atalanten kaunis poika Parthenopaios. Amfiaraos ei tahtonut lähteä retkelle, sillä perineenä isoisänsä Melampuksen tietäjälahjan aavisti hän, ettei hän elävänä kotiin palajaisi. Puolisonsa Erifyle,[159] jonka Polyneikes oli kalliilla kaulavitjalla lahjonut, sai hänet vihdoin suostumaan, ja niin lähdettiin huonoilla enteillä. Seitsemän ruhtinaan retken kävi kuten tietäjä oli ennustanut. Koettaessaan rynnäköllä valloittaa kaupungin, saivat he verilöylyssä loppunsa kaikki, paitsi Adrastos joka pääsi pakoon nopealla hevosellaan. Amfiaraoksen nielaisi maa hevosineen valjakoineen; Eteokles ja Polyneikes kaatuivat mitellen miekkoja keskenään. Theban uusi vallanpitäjä Kreon määräsi nyt Eteokleen, tuon isänmaata puoltaessa kaatuneen, pyhillä juhlamenoilla haudattavaksi; mutta Polyneikeen, joka toi vihollisen kotimaahansa, tuon ruumiin käski hän heittää hautaamatta petojen ja lintujen haaskaksi. Mutta vainajan sisaren Antigonen jalossa sydämmessä soi rakkauden käsky ja siveellisen lain ääni valtiaan käskyä kuuluvammin, ja hän hautasi veljensä ruumiin pyhillä uhreilla. "Pyhä rikoksensa" täytyi hänen kyllä kuolemalla sovittaa, kun julmistunut itsevaltias määräsi hänen elävältä suljettavaksi hautaholviin. Mutta häntä seurasi kuolemaan Kreonin oma poika Haimon, joka rakastaen morsiantansa iski kalvan rintaansa. Näin löi kosto Kreoniakin vieläpä kipeimpään kohtaan. — Näitä tapauksia on Sofokles ylevässä "Antigone" näytelmässään ikuistuttanut.

Kymmentä vuotta perästäpäin lähtivät 7:n ruhtinaan pojat, n.s. Epigonit, Thebaa vastaan kostoretkelle[160] joka onnistui paremmin. Theban kuningas Eteokleen poika Laodamas sortui taisteluun, kaupunki valloitettiin ja valtiaaksi asetettiin Polyneikeen poika Thersandros. Voitettujen pakoretkellä kuoli vanha tietäjä Teiresias.

Attikan satuja.

Attikan ensi kuninkaaksi mainitaan Kekrops'ia, joka antoi sille sivistyksen ensi alkeet. Hän kokosi asukkaat valtion yhteyteen, sääsi lakeja, rakensi Atheenan linnan Kekropian. Athenen ja Poseidonin kiistatessa Attikan omistamisesta hän ratkaisi riidan Athenen eduksi (kts. lukua Athenesta). Hänen tyttärensä Agraulos, Herse, Pandrosos, joiden nimien merkitys koskee kastetta ja kasvullisuutta, ovat oikeastaan maanviljelyksen haltioita. Pandrosokselta nimenomaan rukoiltiin poutahelteellä kastevirvoketta. Mahdollisesti Kekropskin alkuaan oli joku maanviljelyksen haltia, joka sitten muiden kulttien tieltä väistyi sankarin arvoon. Hänen kuvansa, kärmeen purstoon päättyvä ihmisruumis, osotti häntä alkuasukkaaksi (avtochthon'iksi). Myöhempää perää on juttu että hän oli tullut Egyptistä. — Seurasi sitte sarja kuninkaita, joista mainittakoon Erechthevs (l. Erichthonios). Hänen äitinsä oli "viljan-antoisa vainio" l. maa (Il. II 548), joka jätti lapsensa Athenelle kasvatettavaksi. Eräänä päivänä Kekropsin tyttäret, jotka olivat Athenen palvelusneitoja, uteliaisuudesta avasivat sen kirstun, missä lasta säilytettiin ja kun näkivät sen ihalan muodon, joka alapuolelta päättyi kärmeen purstoon, säikähtyivät he niin että mielettöminä syöksyivät linnakallion jyrkkämältä maahan. Synty maasta ja kärmeen muoto todistavat taaskin vaan autoktonisuutta. Muuten Erechthevs jatkoi Kekropsin sivistystyötä. Hän järjesteli valtiolaitosta, vahvisti uskonnon asemaa, rakensipa m.m. kaupunginsuojelijalle Pallas Athenelle Erechtheion'in templin, jossa myös Poseidonia palveltiin. Erechthevsilla oli tytär Prokris, jonka metsästäjä Kefalos otti puolisokseen. Mutta Eos ihastui uljaan riistankävijän kauneuteen ja ryösti hänet, voimatta kuitenkaan vietellä häntä uskottomaksi omaa vaimoa kohtaan. Prokrista vaivasi kuitenkin epäilys, joka tuotti turmion. Kerran vakoili hän viidan piilosta Kefalosta, odotellen näkevänsä jos jotakin. Mies, joka kuuli lehden kahinaa, luuli siellä metsän otuksen piilevän ja ampui vaimonsa kuoliaaksi.[161]

Edelleen oli Pandion[162] kuninkaalla Attikassa tytär Prokne, jonka puoliso oli Therevs Thrakiassa. Heillä oli poika Itys. Kun Therevs häpäisi kälynsä Filomelan ja estääkseen häntä kellekään kertomasta, leikkasi häneltä kielen suusta, niin siskot kostoksi tuosta teurastivat Ityksen ja panivat hänen lihansa isälle syötäväksi. He muutettiin: Therevs haukaksi, Prokne kertuksi, Filomela pääskyksi (vrt. Aedon-tarua).[163]

Vihdoin hallitsi Atheenassa ionilaisen heimokunnan taruperäinen kantaisä Ion. Tällä tiedolla osotetaan vaan että pelasginen aikakausi Attikassa oli loppunut ja ionilaisen heimon valta alkanut.

Atheenan kansallissankari, urotöissä Herakleen vertainen on Thesevs. Hänen isänsä oli Aigevs (= Poseidon), äitinsä Aithra Troizenesta. Palatessaan täältä häitänsä viettämästä Atheenaan, kätki Aigevs kenkänsä ja miekkansa ison kiven alle, käskien Aithran antaa vastasyntyneen Thesevs poikansa, niinpian kuin tämä iältään siihen kykenisi, vierittää kiven, ottaa sen alta nuo isän kapineet ja lähteä Atheenaan isäänsä tiedustamaan. 16-vuotias nuorukainen työnsi helposti paaden paikoiltaan ja läksi tielle käsketylle. Matkalla joutui hän moneen seikkailuun ja vaaraan, joista hän pelottomuudellaan onnellisesti selvisi. Hänen oli taisteltava kauheita rosvoja ja hirviöitä vastaan. Semmoisia oli Perifetes (korynetes = nuijamies) joka rautanuijalla löi kuoliaaksi ohikulkijoita; Sinis, joka taivutellen joustavia kuusen latvoja niillä ponnahutti ihmisiä ilmaan niin että he maahan pudotessaan rusentuivat; Damastes, tuo kamala "venyttäjä" (prokrustes), joka makuutti ihmisiä vuoteellansa. Harvalle vuode sopi: mikä oli liian pitkä, mikä liian lyhyt. Mutta sissi tiesi keinon: pitkiltä hakkasi hän sääret poikki, lyhyet kiskoi ja venytti hän niin pitkiksi, että täyttivät vuoteen mitan. — Edelleen Skiron, joka pakotti matkustajia pesemään jalkojansa ja samassa potkaisi pesijän mereen nälkäisen kilpikonnan syötäväksi. Näitä ja muita ilkiöitä kohtasi Thesevs ensi retkellään, mutta hän tappoi ne kaikki. Täten vapautti hän maansa suurista rasituksista ja edisti yhteistä hyvää, samalla kuin hän kartutti itselleen kunniaa ja mainetta.

Näin tuli hän Atheenaan, jossa Aigevs juuri oli nainut Medean. Häijy äitipuoli koetti yllyttää miestänsä tappamaan muukalaisen myrkytetyllä ruualla, mutta ajoissa Aigevs tunsikin poikansa, kun tää kävi paistia leikkaamaan isänsä miekalla. Silloin Medea näki hyväksi lentää tiehensä.

Monta muuta mainetyötä toimitti sankari, mutta mainioin oli se, josta Atheenan lapset ja vanhemmat häntä kiittivät. Kun Minos kuninkaalta Kretassa poika oli murhattu Atheenassa, pakotti hän atheenalaisia tämän rikoksen sovitteeksi joka yhdeksäntenä vuonna lähettämään Kretaan 7 poikaa ja 7 tyttöä Minotaurolle syötäväksi. Tämä "Minoksen sonni" oli sarvipää peto, sonninpäällä varustettu ihmisruumis,[164] jonka asuntona oli labyrintti, iso rakennus täynnä eksyttäviä salakujia ja käytäviä, joiden sokkelosta oli vaikea osata ulos, vaikka sinne pääsikin helposti sisälle. Kun taas joutui aika lähettää tuo hirveä ihmisvero Kretan sarvipäälle, tarjousi Thesevs vapaaehtoisena menemään mukaan petoa vastaan tappelemaan. Perille päästyä sai hän hyvää apua Minoksen tyttäreltä, Ariadnelta, joka rakastui häneen — sai lankakerän. Langanpäästä pitäen tunkeusi hän labyrintin sisään, kunnes löysi sarvipään; tämän hän tappoi ja palasi sitten, saman tien kuin oli tullut, lankansa ohjeella. Näin päästi hän isänmaansa surkeasta rasituksesta ja palasi pelastettujen nuorukaisten kanssa kotio. Matkalle seurasi häntä myös morsiammensa Ariadne, mutta tämän Thesevs petollisesti jätti Naksos-saarelle (kts. Dionysos). Kotirannalla odotti Aigevs levottomasti poikansa tuloa, tähystellen merelle, nousisiko sieltä näkyviin musta vai valkoinen purje. Mustin purjein oli laiva lähtenyt murhematkalleen, mutta poikansa kanssa oli isä sopinut että valkopurje nostettaisiin, jos Thesevs elävänä palaisi onnella matkansa suoritettuaan. Mutta sankari ei silloin kiireissään muistanutkaan sopimusta; mustin purjein läheni laiva rantaa, ja Aigevs sen nähdessään sydän synkkänä hyppäsi mereen, joka siitä sai nimensä Aigevsin l. Egean meri.

Thesevs peri hallitusvallan ja ryhtyi kelpo toimiin, m.m. yhdistäen Attikan maalaiskunnat yhdeksi valtioksi, jonka pääkaupungiksi hän sääsi Atheenan. Tämän asian muistoksi vietettiin siitä alkain satoja vuosia eteenpäin panathenaia l. Attikan yhdistysjuhlaa. Mutta tähän ei sankarin sotaura vielä päättynyt. Hän läksi mukaan Argonautain retkelle, Kalydonin riistanajoon, Herakleen sotaan amatsoneja vastaan, tuota kuuluisan sotaisaa naiskansaa Mustanmeren tienoilla. Ystäväänsä Peirithoosta autteli hän tarmoisasti tappeluissa, samosipa tämän kanssa manalaan asti rohkealle ryöstöretkelle, ja joutui siellä pulaan, josta vasta Herakleen (kts. sitä) avulla selvisi. Sotatoverinsa täytyi hänen jättää sinne.