Taide on etupäässä koettanut kuvata Herakleen jättiläisvoimia. Hänelle luodaan lyhyt, paksu, jänterikäs niska, joka muistuttaa härkää; vahvat, jäntevät käsivarret, sääret ja reidet, joissa jänteret paisuvat ihon alla. Lisäksi mahtavan leveä, kuperias rinta. Jättiläisvartalon suhteen on pää pieni. Sitä peittää lyhyt kutrikas tukka. Kasvojen ilmeenä usein tyyni voima ja voiton varmuus; toisinaan rinnoille vaipunut pää ja vakava, miltei synkkä katse puhuu vaivoihin väsynyttä mieltä. Semmoinen on mainio n.s. farnesilainen Hercules, jonka alkutyypin Lysippos lienee veistänyt. — Theseion'in metoopikuvat, Atheenassa, ovat säilyttäneet hauskoja kohtauksia noista 12:sta työstä.

Argonauttain retki.[188]

Minyilaisten kuningas Athamas Orchomenossa hylkäsi puolisonsa Nefelen, jonka avioliitosta hänellä oli poika Frixos ja tytär Helle, ja nai Inon. Kun aviorikoksen takia maata rangaistiin kuivuudella, kehotti Ino, sillä muka Zevsin vihaa lepyttääkseen, uhraamaan Frixosta. Mutta Nefele pelasti lapsensa pahan emintimän käsistä hankkimalla Hermekseltä heille kultataljaisen siipioinaan, jonka selässä lapset lensivät pakoon kauas maiden ja merien yli. Ilmaretkellä putosi Helle mereen, joka siitä sillä kohtaa sai nimen Hellespontos, "Hellenmeri", mutta veli saapui onnellisesti (Aiaan 1.) Kolchiiseen Aietes kuninkaan luo. Naituaan tämän tyttären uhrasi hän oinaan Zevsille ja antoi taljan apellensa, joka ripusti sen Areksen tammistoon erään nukkumattoman lohikärmeen vartioitavaksi.[189]

Thessalian Iolkos kaupungissa hallitsi Athamaan veljenpoika Aison, kunnes velipuolensa Pelias riisti häneltä vallan. Varjellakseen poikaansa Iasonia Peliaan vainolta lähetti Aison hänet Pelion vuorelle Cheironin kasvatettavaksi. Uljaana kahdenkymmenvuotiaana palasi Iason Peliaan eteen ja vaati isälleen takasin vääryydellä anastettua valtaa. Pelias, kun ei uskaltanut väkisin torjua tieltään ikävää vierasta vaatimuksineen, turvasi kavaluuteen. Hän lupasi luopua valtakunnasta, jos Iason hänelle toimittaisi kultataljan Kolchiista. Maan menestys vaati muka sen, mutta itse ei hän iältään kyennyt vaivalloiseen toimeen. Iason suostui mielellään ehdotukseen. Hän rakennutti Pelionin petäjistä Athenen avulla 50-soutuisen laivan, joka rakentajansa Argoksen mukaan sai nimen Argo. Suopeana Herakin sovitti sen kupeeseen puhekykyisen tammilaudan Dodonasta, Väkeä varustettiin laivaan sama luku kuin airopariakin, 50 miestä. Ne olivat oikeastaan Iasonin kotiseutulaisia, niinkuin Akastos, Admetos, Erginos y.m., mutta sadun levitessä joutui retkeen osallisiksi melkein kaikki sen ajan kuuluisat sankarit, jotka elivät miespolven iän ennen Troian sotaa, siis Herakles, Dioskuurit, Idas ja Lynkevs, Kalais ja Zetes, Pelevs, Meleagros, Amfiaraos, Tydevs, Orfevs y.m. Iasonin johdolla lähti laiva etäistä määräänsä kohti samoamaan, eikä seikkailuja sen retkeltä puuttunut. Tultiinpa ensinnä Lemnon saarelle, jossa naisväki vähää ennen oli tappanut kaikki miehet. Täällä viipyi retkikunta melkoisen ajan naimahommissa; Iasonin kainaloiseksi kanaksi joutui prinsessa Hypsipyle, joka lahjoitti hänelle pari lastakin. Siitä tultiin Hellespontin läpi Kyzikoon, jossa retkeläisiä ensin kohdeltiin hyvin; mutta kun myrsky uudelleen ajoi heidät sinne, luultiin heitä merisisseiksi ja syntyneessä kahakassa tapettiin kyzikolaisten kuningas. Mysiassa nousi Herakles rannalle veistämään itselleen uutta airoa metsästä, nuori ystävänsä Hylas mukanaan, joka meni juomaan lähteestä. Mutta vedenneidot vetivät nuorukaisen syvyyteen; ja sillä välin kun Herakles turhaan etsii ja huutelee kadonnutta, jätti laiva hänet. Bithynian rannalla tahtoi nyrkkisoturi Amykos estää vedennoutoa lähteestä, mutta Polydeukeen nyrkki kaasi hänet maahan. Thrakian Salmydessossa tavattiin sokea tietäjä Finevs, jolta saatiin suurta apua. Finevs oli näkönsä menettänyt siitä kun hän, totellen pahan vaimonsa (Idaian) yllytystä oli sokaissut silmät pojiltaan[190] edellisistä naimisista. Toisena vitsauksena oli hänellä Harpyiat, jotka likasivat tai veivät häneltä kaiken ruuan. Nytpä tuli vaivatulle apu, kun hänen edellisen vaimonsa veljet Kalais ja Zetes karkoittivat Harpyiat. Kiitollisena neuvoi Finevs Argolle tietä Symplegadein lävitse. Langot päästivät vielä Finevsin ensimmäisen puolison poikineen irti tyrmästä johon paha vaimo oli heidät sulkenut, jonka jälkeen pojatkin vielä jumalain armosta saivat näkönsä. — Symplegadit olivat kaksi kalliota Mustan meren suulla, jotka alati lyödä luskuttivat yhteen. Näiden välitse täytyi kulkea, kun muuta väylää ei ollut — mutta miten laiva pääsisi musertumatta väliin? Finevs käski ensin laskea kyyhkysen siitä lentämään, sen jäljissä lähteköön laivakin, jos lintu ehjänä ehtii lävitse. Kyyhkyseltä meni vain pari peräsulkaa hukkaan; laiva laskea sujahti perässä ja ainoastaan peräsin särkyi siltä kallioiden väliin. Siitä päivästä seisovat Symplegadit liikkumatta, mutta Argo laski Mustaan mereen. Kulkien sen etelärannitse, niitä näitä seikkailuja kohdaten, saapuivat argoretkeilijät määränsä perille Kolchiin-maahan, Fasis-joen suulle.

Iason[191] puhui asiansa Aieteelle. Tämä lupasi antaa kultataljan, jos Iason ottaisi kiinni tulta tuiskivan härkäparin, sillä kyntäisi kyypellon, kylväisi vakoihin kyynhampaita ja tappelussa voittaisi siitä kylvöstä kasvaneet miekkamiehet. Tehtäväin tukaluus arvelutti urhoa, mutta hänelle ilmaantui arvaamaton apu. Kuninkaantytär Medeia (lat. Medea) rakastui häneen, ja ollen synnystään loihtutaitoinen — m.m. oli Kirke hänen tätinsä — terästeli hän taioillansa Iasonin miekkaa. Hän antoi hänelle voiteen, joka suojeli häntä härkäin tulihöngältä, antoi voimaa valjastaa härät ja neuvoi häntä heittämään hiisien parveen taikakiven, josta he riehaantuivat tappelemaan keskenään. Mutta eipä Aietes vieläkään taljaa antanut. Silloin Iason Medeian avulla uuvutti kärmeen, ryösti taljan ja pakeni neiden kanssa, joka suostui hänelle morsioksi, laivallaan merille. Aietes lähti karkulaisia takaa ajamaan, mutta Medeia, joka oli mukaansa vienyt pienen Absyrtos veljensä, tappoi ja palotteli tämän sekä sirotti peräänsä pitkin vesitaivalta teuraansa palasia; näitä jäi sureva isä poimimaan eikä enää saavuttanut pakolaisia.[192]

Argoretkeläisten paluumatkasta tarinoitiin eri tavoin. Vanhin taru tiesi heidän kulkeneen Fasis-jokea myöten itäiseen valtamereen, sieltä Punaisen meren kautta Libyan rannalle, josta he laahattuaan laivaa maata myöten 12 päivää pääsivät Tritonin järvelle ja sieltä Välimeren kautta kotia. Toiset sanoivat heidän palanneen entisiä jälkiänsä. Vielä toiset sekoittivat vanhoihin retkitaruihin Odysseian juttuja. Niin oli muka Argo Tonavan latvoja myöten päässyt Adrian mereen. Korkyran luona olisi hukuttu myrskyssä, ellei Dodonan tammi tiennyt neuvoa etsimään Kirkeltä sovitusta Absyrtoksen taposta. Niin kuljettiin Eridanoa myöten Rhodanoon, sieltä Tyrrhenien merelle Kirken puheille. Siitä mentiin sovitettuina sireenien sivutse, joiden loihdut Orfevs laulullaan teki tehottomiksi, Skyllan ja Charybdiin ohi, Scheriaan, jossa Iason ja Medeia viettivät häänsä. Sitten eksyttiin vielä Tritonin järvelle, kunnes monien mutkien kautta päästiin kotia.

Iasonin poissa ollessa oli Pelias tappanut häneltä isän ja veljen, ja äiti oli omin käsin henkensä lopettanut. Medeia ryhtyi kostoon. Teeskennellen ystävyyttä ilmaisi hän Peliaan tyttärille keinon, jolla he voisivat isänsä nuorentaa. Hän paloittaa vanhan pukin ja keittää sitä kattilassa; ja kuinka hän noitapataansa sekoittaakaan, nousee siitä nuori pukki ilmi elävänä esiin. Ihme oli tietysti vain silmäin lumetta, mutta Peliaan tyttäret uskoivat sen todeksi ja käyttivät samaa keinoa — isällensä. He leikkasivat ukko paran paloihin, keittivät niitä, mutta isä jäi kun jäikin padan pohjaan. Peliaan pojan karkoittamina pakenivat Iason ja Medeia Korinthoon, jossa elivät useita vuosia onnellisessa avioliitossa. Tästä teki miehen uskottomuus lopun, kun hän mielistyi Kreonin tyttäreen Kreusaan (tai Glaukeen). Medeian rajuus laati kauhean koston. Myrkytetyillä häälahjoilla surmasi hän morsiammen ja sen isän; sitte tappoi hän Iasonin nähden heidän omat molemmat lapsensa ja pakeni siipikärmeiden valjakossa ilmojen halki Athenaan Aigevsin luo. Heidän välillään solmeutui avioliitto, josta syntyi Medos. Kun Thesevs väjyi Medeian henkeä, pakeni tämä kotia Kolchiiseen isänsä luo, jonka veli oli valtaistuimelta syössyt. Medeia tappoi setänsä ja asetti isänsä uudestaan valtaan. — Medos oli kreikkalaisten luullen mediläisten esi-isä. — Medeiassa ilmaantuu raju intohimon voima niin vihassa kuin rakkaudessa. Sentakia oli hän Kreikan traagikkojen käsiteltäväksi otollinen luonne. Julmista rikoksistaan huolimatta nautti hän jumalallista kunniaa Korinthossa y.m.

Argo-laiva pystytettiin Korinthon rannalle kuuluisan retken muistomerkiksi. Kun Iason kerran makasi sen suojissa, sortui siitä laho peräpuoli ja tappoi hänet allensa.

Argonauttain satu on luultavasti alkujuureltaan yksinkertainen luonnonmyytti: kuivuuteen nääntyvä Thessalian maa kaipasi virkistävää sadepilveä, jota kultataljalla kuvattiin. Tähän näkyvät myös muutamat nimet viittaavan: Nefele = pilvi, Helle = päivänvälke, Prixos = sadekuuro. Meteorologinen merkitys unohtui, kuten tavallista, ja sadun kudelma venyi yhä pitemmäksi, kirjavoittui kaikellaisista, eikä enää koskenut yksityistä maakuntaa — vaan koko Hellasta.

* * * * *