Tästä lähtien Odyssevs älyllään ohjasi asiain menoa. Hän otti vangiksi Helenos tietäjän ja kiristi hänestä sen salatiedon, että Troia vasta voitaisi valloittaa Herakleen asetten avulla. Niinpä tuotiin haavaansa vielä poteva Filoktetes paikalle ja hän ampui tuolla taikajoutsella Pariksen kuoliaaksi. Edelleen Odyssevs valepuvussa Diomeden kanssa hiipi Troiaan ja varasti palladion kaupunkia suojelemasta. Toipa hän sitte taistelutanterelle Achilleen pojan Neoptolemoksen isän hengellä innostamaan kansaansa.[209] Vihdoin hänen tuumansa mukaan Epeios rakensi sen kuuluisan puuhevosen,[210] joka vasta tehot teki, ja hän sen juonen keksi, johon konia käytettiin. Kolmekymmentä miestä piilousi koljon kupuun; sotajoukko hävitti itse leirinsä ja oli kotiin lähtevinään, jätettyään muka hevosen jumalien lepyttimeksi ja onnellisen matkan takeeksi. Kavala Sinon uskotteli troialaisille tuommoisia hevosella tarkoitettavan, että sen hävitys toisi turmion heille, mutta sen säilyttäminen kaupungin linnassa turvaisi tuleviksi ajoiksi Aasian voittoa Euroopasta. Tyhmistyneet raukat uskoivat valheen, etenkin nähtyänsä Laokoon papin kohtalon. Tämä varotti kansalaisiaan vihollisten salajuonilta, vakuuttaen hevosellakin vain pahaa mielittävän; mutta kun hän paraikaa uhrasi, nousi merestä kaksi kärmettä ja tappoivat hänen poikineen.[211] Siinäpä Troialaiset luulivat että viisastelevaa jumalain lahjan herjaajaa oli ansion mukaan rangaistu. Riemuiten vetävät he surmakoneen kaupunkinsa sisään. Mutta yöllä astuivat piiloutuneet soturit siitä ulos, samaan aikaan kuin saaren takana lymynnyt laivasto palasi ja väki siitä auki jätetyistä porteista ryntäsi sisään. Uneen uupunut tai iloissaan mässäilevä kaupunki joutui hirveän murhan, ryöstön ja häviön alaiseksi. Miekka ja tuli tekivät lopun Aasian uljaimmasta kaupungista, kuten Kassandra aikaa oli ennustanut, vaikkei kukaan häntä uskonut. Priamos itse miehineen sai siinä surmansa. Naiset, lapset ja äärettömän saaliin vei voittaja. Kurjuuden alkusyy Helena vältti kuin ihmeen kautta kuoleman ja palasi Menelaoksen kanssa vanhaan kotiinsa.[212]
Paluuretki.
Harvojen sankarien suotiin vaurioitta päästä kotia tai tavata kotiolot ehjinä.[213]
Agamemnon ehti juuri päästä Mykeneen, kun uskoton Klytaimnestra yksissä juonin rakastajansa Aigisthevsin kanssa murhasi hänen sekä Kassandran, jonka kuningas toi vankina. Mutta kosto valvoi. Fokiissa eli Agamemnonin poika Orestes turvassa, johon hänen oli äitinsä vainolta kätkenyt hellä sisko Elektra; täältä palasi hän aika miehenä ystävänsä Pyladeen kanssa ja kosti isänsä kuolon Aigisthoksen verellä. Mutta kun hän samassa surmasi äitinsäkin, joutui hän Erinysten vihaan. Harhailtuaan kauan rauhatonna, sovitti hän vihdoin rikoksensa tuomalla Attikaan Artemiin kuvan Tauriasta. — Pelopiidein surkeita kohtaloita käsittelee usea vanha murhenäytelmä: Aischyloksen Agamemnon, Choeforoi, Eumenides; Sofokleen, Elektra; Euripideen Ifigeneia Tauriissa y.m.
Menelaoksen ajoi myrsky Kretan ja Egyptin puolille, josta hän vasta seitsemän vuoden mentyä osasi kotia. Sitte eli hän onnellisena Helenansa kanssa.
Lokriin Aias oli Troiaa valloitettaissa tehnyt törkeitä rikoksia: sysännyt kumoon Pallaksen kuvan ja tukasta raastanut papitarta Kassandraa. Siitä merelle tultua salama särki hänen laivansa; itse ui hän paljaalle kallioille. Mutta kun hän vieläkin ylvästeli Poseidonia vastaan, särki tämä hangollaan kallion ja Aias hukkui aaltoihin.[214]
Diomedeen, Filokteteen ja Idomenevsin karkoitti kapinat kotoa Italiaan, jossa Diomedes perusti kaupunkiloita. Kun Teukros palasi veljetönnä, veljen kuolemaa kostamatta, ei isänsä Telamon tahtonut nähdäkään häntä. Hän siirtyi Kypron Salamiiseen.[215]
Enemmän kuin kukaan muu koki Odyssevs onnen vaiheita. Niistä on syntynyt laaja, hauska Odysseian epos. Moniin mutkiin hän retkeili. Eksyttyään ensin kikonein maalle ja siellä monta miestä menetettyään, läheni hän jo omia vesiä; vaan Maleian niemen luona yllätti myrsky ja heitti laivat aina Afrikan puolelle. Lotofagein maassa söivät hänen miehensä makeaa lootos-hedelmää, josta koti unohtui, ja ainoastaan pakolla sai hän heidät merelle lähtemään. Tultiin sitte kykloopein maahan, jossa Polyfemos[216] oli vähällä syödä heidät kaikki; vasta kun Odyssevs juovutti hirviön ja hänen nukkuessaan uursi häneltä ainoan silmän otsasta, pääsivät he pakoon hänen luolastaan. Mutta tästäpä Poseidon, poikansa Polyfemoksen puolesta vihoissaan, yhäti vainosi retkeilijöitä ankarasti. Odyssevs on jo kotirantaan tulemillaan ja vaipuu sulo-uneen, kun toverit uteliaina avaavat Aiolokselta saadun tuulisäkin, aarteita siitä urkkien, ja nyt viimat ja vihurit päästen pussista irralle ajavat laivat kauas harhateille. Laistrygoni-hiidet ja Antifates ruhjoivat sitte 11 laivaa, niin että jäi vain yksi. Tällä tuli sankari Kirken luo, joka loihti useimmat miehet sioiksi. Vasta Hermeen avulla pakotti Odyssevs noitaa antamaan heille takasin ihmismuodon. Täällä vuoden viihdyttyä ja käytyä manalassa Teiresias tietäjän puheilla lähdetään taas matkalle ja vältetään monta vaaraa. Turhaan koettavat seireenit, nuo sydämmettömät haukkakyntiset neidot, lauluillaan lumota heitä perikatoon: miehet, joilta on korvat vahalla tukitut, eivät kuule mitään; Odyssevs kuulee ja ihastuu, mutta ei pääse mihinkään, ollen omasta käskystään mastoon sidottuna. Onnella päästään haukkuvan Skyllan ohi, joka luolastaan kurkottaa kuutta pedon päätä siepatakseen ohikulkevia; eipä myöskään hukuta Charybdin muuten kaikki nielaisevaan kuiluun. Vältetään nuo kaksi surman paikkaa, vaikka ne ovat niin likekkäin, että:
"Incidit in Scyllam, qvi vult evitare Charybdin".[217]
Mutta surma vaanii toisialla. Thrinakiassa pakottaa nälkä Odyssevsin tovereita teurastamaan ja syömään Helioksen karjaa, rikos, jonka pahuutta kamalat enteet osottavat, kun nyljetyt nahat ryömivät ja liha mylvii paistinvartaissa. Siitä salama pirstoo laivan ja miehet suistuvat meren pohjaan, paitsi Odyssevs, joka laivan pirstaleella uipi Ogygian rantaan. Täällä Kalypso neito viivyttää häntä luonaan 7 vuotta, luvaten ikinuoruutta ja kuolottomuutta, jos Odyssevs jäisi hänen omakseen. Mutta tämä istuu ikävissään rannalla, kyynelsilmin katsellen kaukaista kotoa kohden, ajatellen vaimoaan ja poikaansa. Vihdoin Athene saa muut jumalat suosiollisemmalle mielelle kärsivää sankaria kohtaan, ja Hermes pakotta Kalypson laskemaan hänet luotansa. Itse laatimallaan lautalla hän luovii merta, kunnes Poseidon pirstoo sen häneltä myrskyssä ja hän hädin uiden Inon vaipalla pelastuu Scherian rantaan, josta herttainen Nausikaa korjaa hänet kotiinsa isänsä, Alkinoos kuninkaan loistolinnaan. Herttaisesti holhotaan sankaria täällä onnellisen faiakilais-kansan luona, joka ei surupäiviä tunne, ja sitte saatetaan hänet kotia tuommoisella ihmelaivalla, joilla he kuljeksivat, jotka kenenkään ohjaamatta osaavat matkansa ja tekevät sen nopeana kuin kotka tai aatos. Nukkuen saapuu sankari kotirantaan oltuaan poissa kaksikymmentä vuotta.