Olin kukkana kotona,
Ilona ison pihalla;
Iso kutsui kuuvaloksi,
Emo päivän nousemaksi.
Menin toisehen talohon,
Poikki pellon naapurihin;
Appi kutsui ahkioksi,
Anoppi vesihavuiksi. II 157.
Ahot on täynnä armotuutta,
Lehot täynnä lemmetyyttä,
Metsät mieliä pahoja.
Purnu on puitua vihoa,
Toinen purnu puimatonta;
Sata saatuja sanoja,
Toinen sata saamatonta. II 158.
Kuinka toisin oli nuorelle morsiamelle kuviteltu! M.m.
Hyvä neito, kaunis neito!
Kun tunsit talohon tulla,
Niin tunne talossa olla;
Ei meillä surulla syö'ä,
Ei eletä huolen kanssa
Maitotiinu on tietyssäsi,
Piossasi piimäpytty,
Woivatinen vallassasi.
I 158.
Näin raukka vaikeroi:
Illat itken ikkunoissa,
Aamut aitan partahilla,
Puolet päivät parstuissa,
Keski päivät kellarissa;
Mit' en itkeä ilenne,
Itkeä inehmisissä,
Itken saunassa saloa.
II 162.
Nytpä ehkä sai kokea, että
Walkea kesäinen päivä,
Neitivalta valkeampi;
Wilu rauta pakkasessa,
Wilumpi miniävalta.
Niin on neiti taattalassa,
Kuin marja hyvällä maalla,
Niin miniä miehelässä,
Kuin koira pahassa säässä.