— Mitäpä apua ja hyötyä siitä eväsputelista olisi täällä junassa ollut, kun sen sisustaa ei kuitenkaan olisi saanut hyväkseen käyttää.
— Hvarför inte? kysäsi hän.
— Rautatien ohjesäännöt kieltävät väkijuomien nauttimisen junassa. Mutta miksi nyt rupesitte ruotsia puhumaan, vaikka äsken suomeksi haastelitte? tiedustin minä.
— Tahdoin vaan huvikseni puhella lapsuuteni kieltä.
— Mistä olette kotoisin?
— En mistään, sillä minä olen Kulkuri-Jussi, joka olen joka paikassa, enkä kuitenkaan kotonani missään.
— No, tottahan teidän jossakin paikassa on täytynyt syntyä.
— Syntynyt olen Kuopiossa.
— Mutta sehän on aivan suomalainen kaupunki, jota ei edes ruotsalaisen koulun luonnottomalla pitämisellä saada muuksi muuttumaan, eikä siis ruotsi voi lapsuutenne kieli olla.
— Minäpä en syntyäni olekaan semmoinen, miltä nyt näytän — minä olen sotakamreeri von E:n poika.