— Ei laisinkaan, vastasivat kaikki kuin yhdestä suusta.
— Niin, — semmoista se on, kun on hyvää tavaraa, sanoi herra Tingbom, vilkaisten voitonriemulla henkikirjuriin, ja kertoi konjakkinsa historian sekä vakuutti olevansa semmoinen mies, että jos kerran ystävilleen tarjoo, niin tulee tavaran olla hyvää.
Ja sitten herra Tingbom taasenkin hymyili, ja hymyilivät ne toisetkin herrat, vaikka aivan erilaisesta syystä.
MERIMIESTEN KYLPY.
Kaikilla kansoilla ovat omat herkkunsa, niinkuin esim. venäläisillä hapankaali ja saksalaisilla olut. Suomen kansan pääherkku lienee — sauna. Tämä suomalaisten saunahalu on jo hyvin vanhoista ajoista asti ollut ulkomaillakin tunnettu — siihen uskoon ainakin seuraava tapaus saattaa, joka ei ikänsä puolesta mikään eilispäivän lapsi ole.
Tukholman laivarannassa oli — niin kertoo vanha kansantarina — suomalaisten laivojen luo ennen aikaan saapunut herrasmies, ilmoittaen olevansa oikean vihtasaunan omistaja ja tulleensa tiedustamaan, eikö ketään haluttaisi lähteä kunnon kylpy ottamaan.
Päästä kylpemään moniviikkoisen matkan perästä se oli yhtäläinen ilosanoma suomalaisille merimiehille, kuin iltakellon soiminen laiskalle päiväläiselle. Lämmin värähdys herahti pitkin ihoja, jotta moni jo luuli löylyn somasti polttavassa kuumuudessa istuvansa…
Vaikka kansallisominaisuuksiimme hitauskin kuuluu, ei kuitenkaan ruvettu pitkin piiskuttelemaan, vaan heti tiedustettiin, kuinka monella miehellä olisi mahdollisuus päästä kylpemään. Kun sattui olemaan kiireellistä sekä lastausta että purkamista, voitiin eräästä laivasta ainoastaan kolmelle miehelle vapautta antaa. Nämä kolme miestä olivat hyvin suuria kooltaan, ahavoituneita ja tervaisia. Huolimatta siitä, että olivat vettä myöten monta viikkoa kulkeneet, heidän naamansa, kätensä ja pukunsa saattoivat kuitenkin siihen luuloon, että he eivät olleet vettä edes nähneetkään. Jos tähän vielä lisätään heidän partansa, jotka olivat saaneet villissä tilassa versoa, ja hauskassa epäjärjestyksessä olevat hiukset, niin siinäpä heistä jo kuva onkin koristelemattomassa valossaan.
Neljissä miehin — saunan omistaja itse ja nuo kolme merimiestä — sitä sitten lähdettiin astumaan saunalle. Kun kotvanen aikaa oli kuljettu ja kierrelty, niin erään kapean solan ja taka-oven kautta johtaa saunanisäntä kylpyvieraansa "suureen taloon." Siellä tullaan verrattain komeaan huoneesen, jossa merimiesten käsketään riisuutumaan. Saunanisäntä käy noutamassa kolme vihtaa, jotka ovat aika suuria höpsäkkeitä. Varovaisina suomalaisina kysäsevät merimiehet, mitä kylpy maksaa, he kun arvelevat, että tämmöisessä suuressa talossa saattaa kylpy olla hyvinkin kallista.
— Tavattoman huokeahan täällä Tukholmassa saunataksa onkin, tuumivat merimiehet hinnan kuultuaan.