MARJAMATKA.
Jos serkulla on vakituinen virka, niin että häneltä voi vipata kympin silloin tällöin, samoin kuin lainata vähemmän kiiltävätä hännystakkia hienompiin juhliin, tai jos serkku on nuori ja kaunis, tanssii valssia hyvin, ei käytä aina tummia, korkeakauluksisia pukuja, ei kuulu Betaniayhdistykseen eikä koeta lakkaamatta todistaa kieltolain suurta merkitystä kansamme siveellisen alennustilan kohottamiseksi, voi ylioppilas, joka kuusi vuotta on laulanut toista bassoa Y.L:ssä ja on vakaasti päättänyt tulevan vuoden kuluessa suorittaa alemman hallintotutkinnon, sellaisia serkkuja jotakuinkin kärsiä.
Mutta jos parhaan kesän aikana tulee kotiin maalle serkku, joka muutama vuosi sitten on maailman mielestä siirtynyt ohi kolmenkymmenen, ruumiiltaan laiha ja sielultaan kristillissiveellisempi huoneentaulua, sen kuitenkaan estämättä häntä heittelemästä kaikkiin ulottuvilla oleviin miehenpuoliin lemmestä palavia katseita, niin — jos vielä tällaisen serkun tähden saa katkaista makeimman ruokaleponsa lähteäkseen soutamaan täydessä lastissa olevaa venettä ympäri selkiä kuumana luokopäivänä taikka laukkaamaan pitkin saloja sienessä ja marjassa, niin alkaa jo vähitellen siitä, kuten nimismiehen Vollessakin, kapinallisia ajatuksia, ja mieleen johtuu tuon tuostakin kysymys: mitä varten serkkuja on luotu maailmaan?
Volle oli kyllä parhaansa mukaan koettanut kehitellä nuoremmassa veljessään Villessä sellaista vakaumusta, että oli juuri Villen asia seurustella serkun kanssa, hän itse oli muka jo ohi aikansa elänyt ja tarvitsi lepoa. Mutta Ville, viime kevännä leivottu ylioppilas, jonka nenän alla päiväpaisteella siinti jotain untuvan alkua; ei puolestaan ollut vanhemman veljensä työnjakoon vallan tyytyväinen, ja hänellä olivat sisarensa Ninni, Nänni, Nänni ja mitä kaikkia Nönniä niitä lienee ollutkaan, urhoollisina liittolaisina. Niin täytyi Volle-paran alistua ja lohdutella itseään sillä, että jospa syksy pian joutuisi ja pääsisi Helsinkiin seitsemänneksi vuodeksi tai edes tuomarin pojat tulisivat kotonaan käymään tuoden jotain tullessaan, että saisi tehdä jonkun repäisevän kalamatkan ilman naisväkeä.
Eräänä päivänä Volle pujahti päivällisen jälkeen puutarhan kaukaisimpaan soppeen, ja ripusti riippumattonsa sakean pensaikon taa piiloon, toivoen, vaikka tosin hyvin heikosti, ettei häntä täältä löydettäisi, ja hän jäisi pois marjamatkalta, jonka naisväki oli päättänyt tehtäväksi Selkäsaareen, kolmen kilometrin päähän.
Turha toivo, sillä tuskin oli Volle ehtinyt uneen nurvahtaa ja unohtaa tämän pahan maailman, kun yht'äkkiä alkoi hänen korviinsa kuulua jonkunlaista mustalaiskirkunaa ja naurun räkätystä.
"Volle junkkari!… vai tänne sinä piiloon!… haha, hahah, hihi, hihih,… ylös joutuin Selkäsaareen soutamaan!… kiki, kikih, käkä, käh!" ja ennenkuin Volle-parka ehti silmänsä avata, kiskoivat naiset hänet riippumatosta, lähtien viedä retuuttamaan rantaan.
"No, noh! so, soh!" pinnisteli Volle. "Älkää hyvät kansalaiset tappako ihmistä nimismiehen talossa! Kyllä minä, kyllä minä tulen vähemmälläkin!"
Mutta auttoiko siinä armot. Kerran kynkkään iskettynä olisi helpommin kiskonut luun koiran hampaista tai pappi pääsiäisrahan mustalaiselta kuin hän käsivartensa serkun luisevasta pihdistä. Serkku kiemaili ja nauroi niin, että viallisen tekohampaan juuresta vilahteli punainen kitti, mutta vieressä asteli Volle murhe mielin, sillä serkun läheisyys johti hänen mieleensä sen kärsimysten moninaisuuden, joka miehille on seurannut syntiinlankeemuksesta.
Veneeseen soviteltaessa tuli naisten kesken pieni kina, kuka pääsee peränpitäjäksi, mutta tällä kertaa osotti Volle hämmästyttävää mielen lujuutta, ruveten itse perään, murahdellen jotain siihen suuntaan, ettei tässä nyt aina pilata ihmisten kalavesiä. Siihen selitykseen saivat muut tyytyä ja etsiä paikkoja makunsa mukaan. Mutta sokkiloimista siinä oli, ja vasta sitten, kun asioitsija Niittyviulu, joka ties mistä hitosta oli joukkoon pujahtanut, oli pudottanut hattunsa järveen, Nanni kastellut vasemman takajalkansa, ja serkku vannottanut itsekunkin erikseen ja kaikki yhteisesti, ettei vaan tällä matkalla hukuttaisi, päästiin selvälle vedelle.