Mitä herra Ukin asiasta ajatteli, on vaikeanlainen sanoa, mutta Pekan ajatukset alkoivat vähin erin purkautua hänen edestakasin "pasteeraillessaan" kamarin lattialla.
"Tuntuu tuo vähän oudolta, kun tekin olette yli kahdeksankymmenen vuoden, eikä tyttö vielä parissakaan kymmenissä, mutta kun molemmat olette halukkaat, niin antaa asian tapahtua ja sillä hyvä. Pannaan ruuna puihin ja lähdetään pappilaan, minä tulen kuskiksi!"
"Ettäkö paikalla?"
"Aivan paikalla, vai olisiko isä vielä odotellut, että olisi varttunut paremmin miehen ikään?" alkoi Pekka ilveillä.
"Mennään sitten! Minä lähden valjastamaan ja pyörähdän sanomassa Annalle, että sukii hieman itseään."
"Vaikkapa käskette Annan pikimmältään täällä pyörähtämään!" huuteli Pekka Ukille, joka jo puoli pihassa mennä viiletteli.
Anna tuli ja menetteli, kuten joku muukin nainen hänen asemassaan, pillahti itkemään ja syyti viiden minuutin ajan katkonaisia sanoja, joista opettaja keräilemällä ja sovittelemalla sai kasaan sen ajatuksen, että kun Ukki on aina hänelle ollut niin hyvä eikä hänellä, orpotytöllä, ole sen parempaa turvaa muuallakaan, niin ei hän puolestaan muutaman vuoden ijän-erosta mitään välitä.
Pappilaan lähdettäessä Pekka istutti nuoren parin reen perään asettuen itse kuskilaudalle. Morsian kyllä häpeissään vänkäili vastaan, mutta Pekka selitti toimessaan, ettei hän suinkaan itse kehtaa perässä istua isänsä tai äitinsä ollessa kuskina.
"Tosiaankin, mitä tuossa suikuileteksen joutavia!" lisäili Ukki, joka asian näin hyvin luonnistuttua liikehti ketteränä kuin sulhasmies konsanaan.
Mentäessä lasketteli Pekka yhtä ja toista leikkipuhetta. Pyytelipä tulevalta äidiltään, ettei tämä häntä vallan pienistä pahateoista piiskaisi. Ukki kyllä viskasi silloin tällöin sanan sekaan, mutta Anna istui totisena kuin vasta virkaan otettu kivalteri ollessaan ensi kertaa kuvernöörin kanssa virkamatkalla.