Eräänä iltana ohranleikkuun jälkeen esitti Mikko, että huomenna ajellaan lannat tallinperästä talon ja rannan väliselle peltokappaleelle.
"Mitä lisämakua se tarvitsee? Työntihän tuo ohraa riihen täyden!" ihmetteli Sakeri.
"Jos siihen tulevana kesänä kylväisi niitä uuden tyylin kasvia, juurikkaita."
"Eiköhän noilla entisillä elettäne ilman tyhjää hounailemista; sellaiset ovat herrojen ja hullujen touhauksia."
"Niinhän sinä aina karritat vastaan ja lopuksi pitää sinun kuitenkin tunnustaa, etteivät ne kaikki uudet puuhat hulluja ole. Ethän sinä uskonut muutama vuosi sitten, että heinää voidaan koneella niittää, vaan vakuuttelit viikate käteen kuolevasikin ja nyt heinäaikana kykötät koneen istuimella kuin koppelo oksalla."
"Ruoka-asia on kuitenkin erittäin, se ei ole mitään heinäntekoa. Eipä kurnaalia sinunkaan sisuksesi sietänyt, romukoppaan jouti koko 'sepeteuksen' väkkärä, vaikka sitä niin ylistelit," pisteli Sakeri vuorostaan.
"Kukapa ties vaikka olisit sinäkin joskus kurnaalia poskeesi pistellyt? Ja annahan olla, vielä niitä syöt juurikkaitakin, että olet tukehtua."
"En koskaan minä niitä jutkuloita pistä suuhuni, saat uskoa sen ihan viinoitta. Eikä sellaisiin hullutuksiin miehet jouda. Minä menen Taavin ja Oskun kanssa huomenna takamaalle. Elätti-Petu jääköön toveriksesi, jos sitä haluttaa, mutta minä en puutu hullutuksiin, on tässä työtä tosissakin", kiivasteli Sakeri, jonka pisteli nirpaan, kun isäntä viittilöi hänelle salaa kurnaalia syöttäneensä, niinkuin oli tehnytkin.
Ei tahtonut Mikko tällä kertaa kiristää asiaa, vaan lannoitti juurikasmaan Petun kanssa kahden ja kynti maan nurin. Siihen supistuivatkin sen vuotiset juurikastyöt, mutta monena iltana talven kuluessa oteltiin Marja-ahon tuvassa juurikkaista suuttumukseen asti. Erittäin kaiveli Sakeria se, kun Mikko sanoi ihmisten tyhmyyden suureksi osaksi johtuvan juuri siitä, että syövät niin paljon perunoita eivätkä käytä ravintonaan useamman laatuisia kasviksia. Mutta kuin uhalla söi Sakeri perunoita, kehoittipa toisiakin syömään aivan surutta, sillä jos tyhmeneekin, kyllä ensi syksynä herrasjutkuloita syömällä taas järki palautuu.
Mutta pitäjällä levisi talven kuluessa sellainen huhu, että ensi kesänä kasvattaa Marja-ahon Mikko sellaisia jutkuloita, joita kun kerran nenänsä edessä pyöräyttää tulee viisaammaksi vanhaa rovastia.