Säännöistä ehdittiin tarkastaa ja hyväksyä ainoastaan ensimäinen pykälä, mutta yleinen ajatus olikin, että talvella on kyllä aikaa sellaiseen; tärkeintä oli nyt päästä alkuun, sillä useimmat rouvat olivat jo ehtineet sanoa irti palvelijoitaan, ja sitä paitsi odottivat miehet suurella jännityksellä, mitä "lapsesta tuleman piti". Asiain näin ollen katsottiin myös viisaammaksi antaa johtokunnalle täysi valtuus toimia parhaansa mukaan, kuin pitää yhteisiä kokouksia.
Kokouksen päätyttyä syötiin yhteiset illalliset innostuneen mielialan vallitessa. Rouva Moisio piti puheen kahleitaan katkovasta, yhteiskuntaa valaisevasta ja lämmittävästä naisaatteesta, neiti Koivunoksa kasvatuksen suuresta merkityksestä, neiti Salonsiimes raittiudesta kristillissiveellisellä pohjalla, ja tapansa mukaan lopetti johtajatar puheensa itkuun, johon kaikki muutkin yhtyivät.
Näin läksi pienen läänin pienen pääkaupungin yhteiskunnallinen elämä naisten johtamana uusille urille, kohti valoisampaa ja ruokaisempaa tulevaisuutta.
Maisteri Kuuselan herrasväki asui vasta toista vuotta paikkakunnalla. Kuuselaiset eivät kuuluneet paikkakunnan "kermaan"; maisteri ei joutanut huolehtimaan kohoamista. Omantunnon tarkkuudella hän iski toista kotimaista kieltä isänmaan toivontaimien päihin ja loma-aikoina suomenteli erästä suurempaa teosta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, sillä muutoin oli hänen mahdoton omien laskujensa mukaan päästä veloistaan, joita oli vielä muutama tuhat jälellä.
Rouva Kuusela olisi kyllä mielellään ottanut osaa seuraelämään enemmänkin, mutta hän piti liiaksi Lassistaan ja neljästä lapsestaan, joista vanhin, Olli, kävi jo koulussa, jättääkseen heidät yksin kotiin, kuten jotkut toiset rouvat kehuivat tekevänsä sillä perusteella, että niin ne miehetkin ovat tehneet, kokeilkoot nyt vuorostaan, miltä tuntuu kotona kyhjöttäminen. Naisen tasa-arvoisuus oli toteutettava niin kotona kuin kylässä, se oli ajan jyrkkä vaatimus. Rouva Kuusela oli kyllä naisasiastakin jonkun verran perillä, mutta niin syvälti ei hän opissa ollut vielä kehittynyt, että olisi käsittänyt perhe-elämän olevan jonkunlaisen kilparadan, jossa vaimo ja mies tarmonsa jakaa yrittävät, kumpi paremmin puolensa pitää. Niinpä oleksi rouva useimmiten kotona, joskus pikimältään piipahti ystävättäriensä luona uutisia kuulemassa, ja kun maisteri oli useamman viikon peräkanaa iltakaudet suomennellut ja omasta mielestään päässyt hyvän kimpaleen eteenpäin, menivät he yhdessä jonnekin.
Rouva Kuusela ei kuulunut "Yhteishyvän" jäseniin, mutta siltä hän kyllä tiesi ei ainoastaan, mikä "Yhteishyvä" on, vaan lisäksi, millaisen sen olisi pitänyt olla. Kukaan kertoja ei näet tahtonut maailmalta salata, että vaikka "Yhteishyvä" olikin kaikin puolin hyvä, olisi se kenties muodostunut vieläkin paremmaksi, jos se ja se kohta olisi laitettu, kuten kertoja oli ajatellut. Lopuksi ihmeteltiin, miksikä Kuuselaiset ovat niin ajasta jälellä, etteivät olleet pyrkineet jäseniksi "Yhteishyvään". Tulokkaita oli kyllä hirveän paljon, mutta eihän sitä niin yhtä ja toista sopinut ottaa vastaan, vaan jos hän ottaisi Kuuselaisten pääsyn oikein sydämen asiaksi, niin mahdollisesti he voisivat päästä jäseniksi.
Näin vuodatettiin rouva Kuuselaan "yhteishyvää" ja seurauksena oli, että eräänä lauvantai-iltana, kun olivat tulleet saunasta ja istuivat rinnan maisterin kamarin pehmeällä sohvalla, ja Lassi oli hyvin päättyneen viikkotyön jälkeen erittäin hauskalla tuulella, ilmaisi rouva kauvan hauteessa olleet tuumansa.
"Minkälainen osuuskunta se on?" kysyi Lassi, joka koulussa oli jotain kaupungin rouvain uudesta hankkeesta kuullut, sen enempää siihen mieltään kiinnittämättä.
Ja rouva selitti, ei tietysti ensin, mikä se on, vaan ketä siihen kuuluu, ketä on johtokunnassa ja ketä jäseniä, ja kuin kaupantekijäisiksi ilmaisi sitten osuuskunnasta saavan ruokaa annoksittain kolmestakymmenestäviidestä markasta kuukauden. Hänen laskunsa mukaan, riittäisi kolme annosta koko perheelle, kun erottavat toisen palvelijan, ja niin he pääsisivät lähes sataa markkaa vähemmällä kuukauden.
Vaikka maisterista näyttivät vaimonsa laskelmat varsin päteviltä, kaiveli hän kuitenkin periaatteen vuoksi esiin muutamia "jossia", mutta jokaista "jossia" vastaan oli rouvalla varastossa kymmenkunta kumoustodistetta, joten siinä ei muu vapahtanut kuin sanoa, että olisikohan tuota koetettava.