"Helvettiin koko akkain keksintö! Sittenkuin 'Yhteishyvä' perustettiin, en ole saanut kupuani täyteen minkä täällä klubilla."
Se, joka oli ollut pitkän ajan monen sydämellä, oli nyt lausuttu julki. Raatimiehen pohjustus ei ollut pitkä, mutta koko seuran mielestä se oli ytimekäs, ja jokainen alkoi tuoda julki mielipiteitään "Yhteishyvästä".
Pormestari sanoi, että hänen on "Yhteishyvän" tähden ollut pakko lyödä laimin virkatehtäviään. Vaimonsa Adele, joka on sen hökötyksen puheenjohtaja, ei tee mitään kymmeniä kertoja kyselemättä ja utelematta hänen mielipiteitään.
"Hitto soikoon! Olenko minä mikään keittokirja tai muonanhankkija? Ja minun pitää lakkaamatta olla tekemisissä lahtarien ja ulkolaisten sillisaksain kanssa. Hyi, saakeli!"
"Tuleeko se sitten halvemmaksi?" jatkoi kamreeri Pykälä. "Ennen riitti minun palkkani yli hypäten, mutta eilen kävin taas 'pitkän paperin' uusimassa eikä se tähän aikaan ole vallan mieleisintä työtä. Pakostakin tulee täällä useana iltana istuttua, muutenhan nälkään kuolisi, ja mitä se meno merkitsee, tietää teistä jokainen."
"Teidän sentään vielä kelpaa, mutta toista on minun!" huokasi postivirkamies Vasama. "En näet saa mielestäni pois sitä ajatusta, että ne kaksi lastani, jotka tässä hiljan hautasin, kuolivat suorastaan nälkään."
Näin jatkettiin mies mieheltä. Maisteri Kuusela ei monta sanaa virkkanut, mutta sitä hartaammin hän kuunteli, ja nämä vallankumoukselliset puheet upposivat häneen kuin voi suutariin. Ja kun herrat ennen eroamista julistivat sodan "Yhteishyvää" vastaan, yhtyi liittoon Lassikin kättä lyöden.
Illalla "istunnossa" tehdyn päätöksen ja seuraavan aamun täytäntöön panon välillä on kuitenkin jonkunlainen juopa olemassa. Niinpä ei maisterillakaan ollut siveellistä rohkeutta ruveta ruokaa moitiskelemaan muutamaan päivään. Mutta kun ilma näytti seestyneen, alkoi hän murahdella jotain siihen suuntaan, että voisivat ne laittaa ruokalistan vähän vaihtelevammaksi, tuotakin paistettua silliä on melkein liian useasti.
Rouva sanoi muidenkin sitä valittavan, ja olipa sillijuttu ollut puheena eräässä kokouksessakin, mutta johtokunta oli sanonut sillin tulevan kaikkein halvimmaksi, ja siihen se asia sillä kertaa raukesi.
Sanotaan, että kun kerran paha on päässyt alkuun, se kasvaa maatessakin. Ennen mainittuna iltana kylvetyt kumousopin siemenet olivat maisterissa langenneet mitä paraimpaan maahan. "Yhteishyvän" ruokakomento muuttui hänen silmissään päivä päivältä kurjemmaksi, ja pääosaa siinä näytteli silli, tuores, paistettu silli.