"Siinä olette oikeassa. Mutta voidakseni tehdä sen suuntaisen perinpohjaisen laskelman, pitäisi minulla olla enemmän tietoja, kuin minulla valitettavasti on. Vaan jos laskemmekin 5 % koron niistä 4,132 markasta, niin ei se tee muuta kuin 6,611 m. 20 p. Jos siihen lisätään, mitä äsken sanoin tulevani nettomääränä maksamaan eli 1,487 markkaa 52 penniä, niin nousee se vaan 8,098 markaksi ja 72 penniksi. Ja sopii tästä kysyä, mistä pankista luulette saavanne 32 vuotena 5 %?"
"Mutta olisi laskettava korkoa korolle."
"Niin kai olisi, mutta silloin olisi myöskin laskettava korkoa korolle voitto-osuuksista. Muutoin tässä unohdatte erään tärkeän seikan, joka on koko henkivakuutuksen ydin. Ei henkivakuutus ole mikään korkolaitos. Vaan siihen liittyessäni tiedän, että olen velvollinen ottamaan osaa niihin suorituksiin, jotka tapahtuvat ennen vakuutusajan loputtua kuolevain vuoksi. Niinikään on minun suoritettava osani laitoksen hoitokustannuksista. Ei kukaan ajattele sitä, että ne ovat juuri tallettajat, jotka maksavat pankkien kustannukset. Tämä jää aina huomaamatta, samalla tavoin kuin sekin, että osakkeenomistajat saavat osinkonsa juuri siitä voitosta, mikä saadaan tallettajain rahoista. Osakepääoman korot eivät suuriin riitä. Keskinäisessä henkivakuutusyhtiössä saavat vakuutetut ei ainoastaan kaiken koroista syntyneen voiton, vaan myös kaiken muunkin voiton."
"Mutta on merkillistä, että tuo opettaja istuu aivan mykkänä. Eikö teillä oppineena miehenä ole mitään vastaan sanottavaa? Eihän toki tämä kaikki voi olla totta?" arveli Mäentaustan emäntä.
"Kyllä Eljas tietää, mitä hän puhuu", virkkoi Elli pikaisesti.
"Minä tulen vielä kauan aikaa olemaan vaiti, hyvä emäntä. Nuoren miehen sopii kuunnella, kun vanhemmat puhuvat, sitä suuremmalla syyllä vielä, kun huomaa, ett'ei ole mitään lisättävää tahi vähennettävää. Ja ennätänpähän minä ajatukseni lausua myöhemmälläkin. Mutta ihmettä on, ett'ei henkivakuutus ole paremmin levinnyt, kun se on noin siunattu laitos, kuin tässä on esitetty."
"Onpa se mielestäni hyvinkin laajalle levinnyt meidän maassamme, jonka kansantaloudessa sillä on tavattoman suuri merkitys", lausui Eljas. "Kun ajattelemme, että Suomi-yhtiöllä on tätä nykyä noin 29,000 henkilöä vakuutuksessa hieman yli 93 miljoonan markan pääomasta, niin eipä tuota ole vähäpätöisenä tuloksena pidettävä 11 vuoden toiminnasta.
"Kalevalla on sen lisäksi 55 miljoonan arvosta vakuutuksia. Totta kyllä on, että henkivakuutus voisi ripeämminkin levitä, vaan on muistettava, että kaikki hyvät aatteet hitaasti voittavat alaa. Monet ennakkoluulot ovat ensin poistettavat, ennenkuin tieto eläväksi tulee. Muutoin on mielestäni asialle eduksi, että edistys ei ole liian ruttoa, sillä siten se varmimmin sulaa yhteen kansan oman tietoisuuden kanssa. Siten aate oikein lujasti juurtuu. Kansamme luonne on hidas, mutta minkä se omakseen omistaa, sen se omaisuutenaan pitääkin. — Vaan jopa on aika teiltä tiedustaa, mitä aikeestani arvelette."
"Sanohan vielä kuitenkin ensin", — puhui Mäentausta — "etkö arvele, että pankki kuitenkin on vakavaraisempi laitos, kuin henkivakuutusyhtiö. Minusta ainakin tuntuu, kuin edellisessä olisivat rahat paremmassa turvassa. Ja muutoinhan pankit auttavat liike- ja teollisuusyrityksiä ja tyydyttävät niiden rahantarvetta, mitä henkivakuutuslaitos ei voi, eikä ymmärtääkseni saane tehdäkään."
"Mitä vakavaraisuuteen tulee, katson edun olevan ehdottomasti henkivakuutuslaitoksen puolella, sen sijoitukset kun ovat sitä laatua, ett'ei niistä voi syntyä sanottavaa tappiota. Sitä vastoin pankkien sijoitukset liikeyritysten rahantarpeen tyydyttämisessä usein voivat olla aivan arveluttavia — kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Olen kyllä vakuutettu siitä, että maamme pankit ovat täysin vakavaraisia ja hyvin hoidettuja, mutta sopii tässä mainita, että esimerkiksi Saksassa on nykyisin pankki toisensa jälkeen mennyt kumoon, kuten sanomalehdistä olette lukeneet. Tietääkseni ei ole yhtään henkivakuutusyhtiötä kukistunut. Tunnustettava kuitenkin on, että tietysti kaikki, mikä on inhimillistä, on tavallaan heikkoa. Kyllä kuitenkin uskaltaa sanoa, että henkivakuutuslaitos on ainakin yhtä luja ja vakavarainen kuin pankkikin. Mitä sitten siihen tulee, että — jos nimittäin teitä oikein ymmärsin — pankit tarvitsevat kaiken, minkä haltuunsa saavat, voidakseen antaa rahoja liike- ja teollisuusyrityksille, niin eivät ne mitään kadota sen kautta, että muutamia niitten talletuksista irtisanotaan. Jospa vaikka rohkein toiveeni täyttyisi, s.o. että talletuksia omistavat maanviljelijätkin muuttaisivat esimerkiksi puolet talletuksistaan henkivakuutuslaitokseen, niin ei siitäkään synny haittaa pankeille. Ja muutoin tahdon tässä suhteessa huomauttaa eräästä tärkeästä seikasta, joka koskee meitä maalaisia. Sanoitte juuri äsken, että pankit tyydyttävät liike- ja teollisuusyritysten rahatarpeita. Mutta tuskinpa ne tyydyttävät meidän rahatarvetta — eivät ainakaan kohtuullisella korolla. En nyt puhu yksityisistä henkilöistä, joitten rahatarpeita ei henkivakuutuslaitoskaan voi ottaa tyydyttääkseen, niissä kun sijoituksilla ei ole sitä vakuutta, joka on moiseen laitokseen nähden ehdottomasti tarpeellinen. Minä tarkoitan kuntain ja seurakuntain tarpeita. Kun tullessa puhelimme meidän omaa kuntaamme koskevasta tämänkaltaisesta asiasta, sanoitte itse, että pankki vaatii 6 ja 7 prosentin koron. Semmoisen koron kyllä liike- ja teollisuusyritykset maksavat, eikä pankki taivu alhaisemmalla korolla kunnille lainoja antamaan. Mutta henkivakuutuslaitos, joka etupäässä katsoo sijoituksen vakavaraisuutta ja pitkäaikaisuutta, saattaa rahoja antaa paljoa alhaisempaan korkoon. Olen huomannut sanomalehdistä, että usea kunta on saanut 5 prosentilla Suomi-yhtiöltä rahalainan. Ja kyllä kunnat ja seurakunnat näinä aikoina tarvitsevatkin rahoja kansakoulujen ja pappilain rakentamisiin. Sijoittamalla varamme henkivakuutuslaitokseen, etenkin Suomi-yhtiöön, teemme tälle mahdolliseksi kuntain auttamisen niitten rahatarpeissa. Emmekä siinä tule mitään uhraamaan, sillä johan äsken kuulimme, että voimme saada noin 5 prosentin koron rahoillemme koko vakuutusajalta. Pankit kyllä nyt maksavat 5 % talletuksista, mutta talletuskorko on sangen vaihteleva — yht'äkkiä se voi aleta. On sangen epätietoista, saavatko kunnat silloin lainojensa korot alennetuiksi. En sitä usko, vaan luulen, että saavat ainakin jonkun ajan edelleen suorittaa 6 1/2 tai 7 prosentin koron. Tästä siis tulee meille kaksinkertainen tappio, ensin tallettajina tulemme saaman huonomman koron pankkitalletuksista, kuin mitä saisimme, jos varamme olisivat sijoitetut henkivakuutukseen. Toiseksi saamme kuntalaisina maksaa yhä suuremmat verot sen johdosta, että kunnan on täytynyt ottaa lainansa pankista, joka kantaa suhteettoman kallista korkoa. Pyydän mainita esimerkin. Jos tahdon talletustani vastaan ottaa lainan, niin saan Suomen Pankillekin suorittaa 6 % koron, ja yksityispankit vaativat kai enemmän, henkivakuutusyhtiö sen sijaan antaa kertamaksulla suoritettuja vakuutuksia vastaan lainoja 5 % korolla. Tämmöiset lainat eivät tietysti tule kysymykseen muulloin, kuin tilapäisessä hädässä. Mutta kun nyt on syntynyt puuha yhteistoiminta-aatteen toteuttamiseksi, on meidän otettava tämäkin seikka ajateltavaksemme, sillä yhteistoimintaahan se on tavallaan sekin: henkivakuutus itsessään on yhteistoimintaa siinä suhteessa, että ihmiset liittyvät yhteen turvataksensa toinen toisiansa kuoleman vaikuttamasta taloudellisesta häiriöstä. Mutta henkivakuutus voi vielä tämän lisäksi tulla yhteistoiminnaksi sen kautta, että me sen avulla teemme kunnille ja seurakunnille mahdolliseksi saada rahatarpeensa tyydytetyiksi alhaisella korolla, josta taas seuraa verojen huokeimmiksi käyminen. Eikä ole tämäkään puoli niin ylenkatsottava."