Leena ja pikku Eljas poistuivat.
Mäentaustan tarkka silmä huomasi, että äskeinen sattuma teki kummallisen vaikutuksen Elliin. Hän tahtoi kääntää ajatuksia toisaalle ja alkoi puhua:
"Mitä sinä äsken selitit vapaakirjasta, se on kaikki minulle aivan uutta. Kyllä minäkin olisin vapaakirjan ottanut, sillä en minä tarvinnut niitä rahoja. Vaan minulle sanottiin, että kun maksamasta lakkaa, ovat suorittamani rahat takaisin vaadittavat. Minä ajattelin, että miksi turhan vuoksi maksan rahojani tuolle yhtiölle, kun kuitenkin luulen vanhaksikin eläväni. Eikä silloin henkivakuutusta selitetty siltä kannalta, että se myöskin on säästämiskeino vakuutetun omaksi hyväksi ja hyödyksi. Vakuutus oli vaan otettava kuoleman varalta. Ei laisinkaan huomautettu, että siten tulee säästetyksi rahamääriä, jotka muutoin eivät tule hyödyttävästi käytetyiksi. Kun oikein ajattelen, niin kyllä olisi hauskaa ensi vuonna saada nostaa nuo 2000 markkaa, josta summasta olin henkivakuutuksessa. Se on kuitenkin ollutta ja mennyttä, eikä sitä käy katuminen. Mutta selitäpäs, Eljas, mistä syystä sinä haluat ottaa henkivakuutukset kertamaksuilla. Eiköhän olisi mukavampaa maksaa vuotuiset vakuutusmaksut talletusten koroilla ja antaa rahain olla koskemattomina pankissa?"
"Sanokaapas te, setä, ensiksi, missä yhtiössä olitte vakuutettu?"
"Kalevassa olin ja tapahtui vakuutuksen ottaminen eräällä kaupunkimatkalla muutama vuosi puheenalaisen yhtiön perustamisen jälkeen. Silloin ei vielä välitetty levittää tietoja henkivakuutuksesta maaseudulle. Olin silloin, kuten vieläkin katson olevani, edistyksen puolella, joskin kokemukset ovat minua elämän varrella opettaneet, ett'ei saa ilman tarkkaa miettimistä hyväksyä kaikkea uutta — yhtä vähän kuin miettimistä taasen ei ole vuosikausia tehtävä."
"Ei saa, eikä pidäkään", lausui Eljas. "Sitä paitse ei nykyisin tarvitse tietämättömyydessä olla, kun esimerkiksi henkivakuutuksestakin on jo olemassa melkoinen kirjallisuus, josta voi oppia yhtä ja toista. Niinpä esimerkiksi Suomi-yhtiö on toimittanut koko joukon kirjaisia, joitten. tekijöissä tapaa semmoisen miehen nimen, kuin on K. Suomalainen. Ja lisäksi on Juhlajulkaisussa ja Vuosikirjoissa annettu hyvin seikkaperäisiä tietoja liikkeen yksityiskohdista, joista on paljon oppimista. Tutkimalla henkivakuutus-kirjallisuutta olen tullut havaitsemaan, että voidaan vakuutusyhtiöihin sijoittaa kertamaksuina suuriakin summia, eikä ainoastaan vuotuisesti suorittaa pieniä eriä. Kun yhtiön voitto nousee" — — —
"Voitto, mikä voitto?" kysäsi Mäentausta. "Eikö voitto joudu osakkeenomistajille?"
"Niin se tekee osakeyhtiöissä, kuten esimerkiksi Kalevassa. Mutta sekin yhtiö antaa nyttemmin osan voitostaan vakuutetuille. Ensiksi saavat osakkeenomistajat voitosta 60,000 markkaa ja mitä sitten yli jää, se voidaan jakaa vakuutetuille. Mutta Suomi-yhtiö on aivan vakuutettujen oma, se on n.s. keskinäinen yhtiö, jonka koko voitto lankeaa vakuutetuille. Joskin tämän yhtiön täytyy vielä panna tuloistaan joku osa vararahastoonsa, niin se tapahtuu ainoastaan vakuutettujen hyödyksi, sillä siten lisääntyvät yhtiön korkotulot, jotka taasen vuorostaan tulevat vakuutettujen osalle.
"Kun minä olen miettinyt tuota henkivakuutusta, olen tullut huomaamaan, että rahamäärän sijoittaminen kertamaksulla henkivakuutukseen tulee kyllä kannattavaiseksi. Kirjaisesta 'Henkivakuutus ja muu säästäminen' saadaan selväksi, että semmoinen pääoma, joka on sijoitettu henkivakuutukseen 30 vuodeksi, antaa 3.1 prosenttia korkoa korolle maksetun pääoman kasvamisen kautta. Viimeisestä Vuosikirjasta olen taasen nähnyt, että sama vakuutus tämän lisäksi on antanut voittoa, joka vaihtelee noin 2 1/3 ja 3 prosentin välillä, riippuen tämä siitä, kuinka kauan vakuutus on ollut voimassa. Voidaan siis laskea, että sijoitus, jos elän niin kauan kuin itse saan nostaa vakuutussumman, on tuottanut korkoa keskimäärin 5 1/2 prosenttia. Mutta jos aikaisemmin kuolen, saavat perilliset koko vakuutussumman, jolloin rahat tietysti antavat suuremman koron. Ymmärrettävää on, että jos odottamattoman pian sattuisi kuolemaan, tulisi rahallinen voitto vielä suuremmaksi, jos vakuutus olisi vuotuisina maksuina tehty, mutta kun sitä toivoo elävänsä vakuutusajan loppuun, on asia mielestäni järjestettävä niin, että päästään niin vähäisellä käteisen rahan suorituksella, kuin mahdollista on, olkoonpa vaikka niinkin, että se summa, joka on kerrassaan suoritettava, on melkoisen suuri. Ajatelkaapas nyt! Minä olen 27 ikävuotta täyttänyt. Jos otan 10,000 markan henkivakuutuksen sillä tavoin, että itse saan nostaa vakuutussumman 60 vuotta täytettyäni, tulen siitä vuotuisesti maksamaan 267 markkaa eli siis 33 vuotena yhteensä 8,811 markkaa. Mutta kun suoritan maksun kerrassaan, pääsen 4,132 markalla. Olen siis voittanut 4,779 markkaa, jos nimittäin elän siihen asti, kun itse saan vakuutussumman nostaa. Mutta tässä on vielä eräs tärkeä seikka huomioon otettavana. Totta on, ett'ei liikevoitto ole ylimalkain pysyvä, vaan se vaihtelee. Mutta varmalta näyttää, että jos vaan ei henkivakuutusliikettä kovin ankarat vastukset kohtaa, pysyy liikevoiton vaihteleminen siinä varmojen rajain sisällä. Sen tavallaan havaitsemme Kalevan toiminnasta. Vaikka tätä yhtiötä kohtasi ylikuolleisuus kahtena vuotena peräkkäin ja vielä lisäksi v. 1900, ei se kuitenkaan aivan tykkönään ole lakannut voittoa jakamasta, vaikka se kyllä on kuihtunut kovin pieniin jako-osiin. Kun mielestäni Suomi-yhtiö, mitä vakuutustapoihin ja hoitokustannuksiin tulee, näyttää olevan erinomaisen hyvässä asemassa, katson voivani laskea jonkun keskimääräisen voittoprosentin koko vakuutusaikana pysyväiseksi. Kuten äsken mainitsin, on edelläkerrotusta kertamaksusta v:lta 1900 maksettu 2 1/3 ja 3 %:n välillä, riippuen tämä vakuutuksen voimassaolon pituudesta. Jakoprosentti oli silloin 2.6 % matemaattisesta arvosta. Kun yhtiö nyt vasta on ollut toiminnassa 11 vuotta ja kun tunnettu on, että mainittu matemaattinen arvo vuosi vuodelta kasvaa, niin arvelen, vaikkapa oletan, että jakoprosentti muutamilta vuosilta alenisikin, voivani laskea, että keskimääräinen voitto tulee tekemään vuosittain 2 % suoritetusta kertamaksusta. Voitto olisi siis vuosittain 82 m. 64 p. Tämä laskettuna 32 vuotena, tekee se koko vakuutusaikana 2,644 m. 44 p. Kun kertamaksu oli 4,132 markkaa, jää siinä tapauksessa ainoastaan 1,487 m. 52 p., jotka todellisuudessa olen suorittanut tuosta 10,000 markan henkivakuutuksesta. — Jos taas tehdään sama laskelma vuotuisilla maksuilla suoritettavasta vakuutuksesta ja oletetaan, että voitot tekevät 25 % vakuutusmaksusta, niin lopputulos on oleva, että on koko vakuutusaikana saanut takaisin yhteensä 2,120 markkaa. Kun tämä vähennetään edellämainitsemastani vakuutusmaksujen summasta, joka oli 8,811 markkaa, jää siis 6,691 markkaa, jotka vuotuisilla maksuilla ovat tulleet suoritetuiksi 10,000 markan henkivakuutuksesta. Havaitsette kai, että etu on sen vakuutustavan puolella, josta vakuutusmaksu on suoritettu kerrassaan."
"Mutta en ole huomannut mitä korot tekisivät siitä, minkä itse tulee maksamaan", virkahti Mäentausta. "Sinä vaan olet huomauttanut niistä suurista voitoista, joita yhtiö antaa."