Siilon se merjmies rupes toasiisa nauroo rötköttämmää ja sano:
— Mikä laiva se tuommonen on! Ilimahan tuo on leikkikalu meijjän laivaan verraten, joka on Uuraassa. Se on niin hirveen suur, ett'ei ies mahu tähän rantaputeroon tulemaankaan. Sinä soat lähtee mun kanssan Uuraaseen pestinottoon. Mut ensiks sun on ostettava korkkikiikar, jolla yhessä vähän katellaan.
Kun en tiennä, mistee niitä soa ostoo, niin se merjmies otti multa rahhoo ja män yhteen puotiin. Pijan se sieltä palas takasi, toi putelin punasta rommija ja sitten myö mäntiin yhteen paikkaan rannalle istumaan.
Putelin aukastuvvaan se merjmies otti aika kullauksen ja käsk minunnii ryyppeemään sekä sano:
— Tämmönen se on merjmiesten korkkikiikar, jolla hyö moalla käyvvessään kahteloovat.
Kun väkevä rommi ryypätessän vet suutan kieroon, tuummas se merjmies:
— Ei niin hyvvee ystävättään suuvveltuva, kunj putelija, soa suutaan irvistellä, jos voan meinoo merjmieheks ruveta. Mut pelekeetkö sinä tuulta ja outko ies puhuttavankaan oikeesta tuulesta kuullunna?
— Misteepä tuota on tuulta oppinna pelekemään, kun sei vielä millonkaan ou luitan rikkonna, ja tuskimpa sen kovempata tuulta muuvvallakkaa lienöö, kunj ennen vanahaan olj ollunna Löttölässä, jossa se olj etteisestä kiskassunsa vasikannahkan ja viennä sen seinähirressä olleen vintilänreijjän lävite muvassaan, vaikka seihtemen akkoo olj ollunna pitämässä hännästä kiin. Eikä lie ihan tyyn ollunna sillonkaan, kun Karttulan pappi olj oikeen soarnassaan kieltännä sanankuulijoita kirkosta ennen myrsky-iliman loppumista lähtemästä. Suutarj Viitisen, jolla olj ollunna lainnavene, olj kuitennii ollunna pakko kiellosta huolimata poistuva. Mutt kyllä miesparkoo olj sitten selällä kiikuttanna, niin että välliin olj ollunna Viitinen alla ja vene peällä ja välliin olj tullunna vettäi venneesee.
— No, jottaihan nuo on, kun moatuulista on puhe, mutta merjtuulet ne ovattii toista lajija, niinkunj entisen leipurin pullat, sano se merjmies. Mut en niistä nyt tässä ruppee kertomaan, kun kohta peäset ite niitä kokemaan.
Sitten aina vähän aijjan peästä kahtel sillä korkkikiikarilla, tulj hyvin puhelijjaaks ja kaikenmoisija kummija juttel. Yht'äkkijä se kysäs minulta: