— Ossootkos sinä kirota ja tapella? Ne taijjot on merjmiehelle ihan välttämättömijä, kun ulokomaihin satamissa pittää välistä näyttee Suomen poikain kurssija.

— Kyllähän tuota tok — vastasin minä — kirroomisen konstin ossoon, vaikk en sitä ou soanna paljon harjottoo, sillä äit olj äkänen siitä ja selitti, ett'ei sielun vihollisen nimmee soa muullon mainita, kunj kirjoo lukkiissaan. Ja rukkiista leipeehän min oun ikän purrunna, niin ett'ei näläkä ou voimijan kuivanna, enkä vielä koskaan ou kokkoisten joukosta vertastan kissanhännän ja väkkartun veossa sekä housunkauluspainin heitossa löytännä. Tapellunna en ou muuta, kunj tälle matkalle lähtiissän iliman voan leikillän äitijä ja issee korennolla säikäytin, eivätkä ne uskaltanna minuun tarttuva, vaikka niitä olj kaks immeistä… Se olj mun puolestan voan leikkijä, laps kun ei soa kättään vanahempijjaan vastaan nostoo…

— Kaikki hyvin, sano se merjmies. Mutta onkos sulla kirjoja?

— Ei mull ou millonkaan omintakkeisija kirjoja ollunna, kun min oun vähät lukun lukenna äijjin ja isän kirjosta, vastasin minä.

Sillon se merjmies jälleen nauroo röhötti ja sano:

— Joka hoaralta sinä näyt vielä Tupa-Jussi olevan, mut tottapahan vielä viisastut. Katoppas, minä tarkotin kysymyksellän, että onko sulla passija eli reissukirjoo, josta nähhää, kuka sin out ja mistee sin out.

— Mittee sillä semmosella kirjalla tekköö — tuummailin minä — kun kerran ite oun nähtävänä…

Sen kuultuvaan se merjmies taputtel minuva olokapeähän ja sano:

— Merjmieheks sin out syntynnäkkii. Etkä sinä vielä ossoo ies aavistoo, kuinka merjmiehen elämä on hauskoo ja kuinka siellä merellä on lyst olla. Siellä soa huutoo ja lauloo niin paljon kunj jaksaa, eikä siellä ou toiset tiellä, eikä ite ou kennenkään tiellä. Ja rahhookii tulloo, kunj suopoo, niin ett'ei tiijjä, mihin sitä pannookkaa. Kaikkiin maihin tytöt tykkeevät merjmiehistä niin kovast, että kun voan silimeesä vilikuttaa, ne het tahtovat ihan suuhusa syyvvä…

Kotvasen vielä istuttuva lähettiin myö kävelemmää. Minusta tuntu niin lystiltä, etten soattanna luontoon hillitä, voan hypätä kirvotin, kunj vasikka kevväillä niitylle peästyvään ja täyttä kulukkuva huutoo parkasin: