— Vaht teällä tahtos ilimottoo, että tää laiva kulukoo.
— Nu, se on hyve, ette laiva kulkke — anna menne vaa.
— Yökshän myö tähän illalla jeätiin, jokkainen makkoo vielä ja ankkurittii on pohjassa, voan tämä laiva kuitennii kulukoo.
— Tumpuin! Jos sine on humala, panne vette peehen, ett selvene. Mene velle pois!
Mikäpä muu siinä autto, kunj poistuminen. Ja sitten toas alon tarkastella ja katella toilailla. Koitin minä silimijännii kiin pittee, mut sillon ihhoo ilikeest karmi ja laiva tuntu mänövän semmosta kyitijä, että korvissan huris…
Viimmennii tok valakes päivä. Vähitellen laivamiehet konkoilivat ylös ja ilemestyvät kannelle. Kun huomijon ilimotin, sanottiin siinä:
— Kas, eiköön tuokii poika ou jo toisellakymmenellä?
Mut sillon oamusumun läp huomattii toisija laivoja, joista meille näytettiin hätämerkkijä ja ammuttiin hätälaukauksija. Nyt jo alettiin arvella, ett'ei oikee siunaus ou ja mitä enemmän katella tissaroitiin, sitä enemmän ällistyttiin, vaikk'ei ymmärretty, mikä tässä on eissä. Lopuks yks vanaha merjmies hoksas, että myö on taijjettunnai joutuva Kurjuksenkulukkuun.
Voi herranen aika sitä hättee ja elämätä, mikä nyt nous, — ja arvoohan sen, kun tietää, että Kurjuksenkulukku on se paikka moaliman takana, josta kaikki moaliman liijjat veit juoksoovat moaliman ala. Kymmeniin peninkuormiin alalla joutuu merj häränsilimänä pyörimään, ihan kunj virran niskassa ikkääsä. Sitten siellä keskuksessa on suur hormi, mahottoman iso kolo, niin avara, että siitä sopis kokonaisija kaupuntija mänemään, joka vettee kurnii vettä moaliman ala. Siinä Kurjuksenkulukun nielussa kuuluu käyvän semmonen posinakkii, ett'ei vertoo missään, eikä toista niin voimakasta koskee ou koko moalimassa…
— Nyt tais tulla kurlupsis ja meijjän rykmentin loppu, sano se vanahin merjmies. Mut toiset ei osanna ies niinkään paljon puhuva, voan jokkainen olj, kunj puulla peähän lyötyjä. Tiijjettiin, neät, ihan varmaan, että jos Kurjuksenkulukun vaikka alakupyörteeseennii joutuu, niin sillon soa sannoo hyväst tälle makkeelle moalimalle, pelastuminen kun on ihan mahoton… Nyt käv silimät pyöreiks ja unj karkkos… Ruvettiin kuitennii koittamaan, eikö vielä voitas laivoo keäntee ja venattiin jos jollain tappoo, mut kaikki koitokset olj turhija, — laiva se voan kuluk kulukuvaan, vaikka ankkurit olj vieläi pohjassa…