Äidin suukko, syli kanssa Viihdytystä hälle suo, Hymyll' isä, muiskullansa Huolet hältä kauas luo.
Aamupäivä poskillansa Kirkkahana heijastaa, Enkelparvi sielussansa Taivahasta asustaa.
Salli, Luoja, tuommoisena Helmi että aina ois: Viatonna, puhtahana — Eikä turmeltua vois!
ILTASELLA.
Ilt' on. Päivä laskullaan Länttä purppuroipi, Lahden laine uupuen Tyyntä unelmoipi.
Unta nähden lintukin — Pää on siiven alla — Lentävänsä luulevi Tuolla taivahalla.
Ilma kirkas tummenee, Maata varjot peittää, Hämärätär yllensä Utuhunnun heittää.
Kukkasetkin umppunsa Kiinni painaltaapi, Tuoksu uhrisavuna Niistä kohoaapi.
Koko luonto rauhoittuu Aivan hiljaisaksi, Melu, häly elämän Kuulumattomaksi.
Miks' näin kaikkialla on Lienteää ja lauhaa? Siksi, että tuntisit, Sydän, myöskin rauhaa.