ELÄMÄSTÄNI.
Tuo yökö synkkä, sysimusta, Yö rankkasäinen, rauhaton Mun elämäni kuvausta Syntyissän' ennustanut on, Kosk' yhdenlaiselt' elon' näyttää, Kuin yö se, jolloin silmiäin Maass' ensikertaa sain ma käyttää Ja nähdä niillä äitiäin.
Sin' yön' ol' ollut myrskytuulta Ja luonto mellastuksissaan, Ja valon tähdiltä ja kuulta Pois peitti pilvet varjollaan — Oi, noinhan myrskyist' uniansa Ja vastaisi' elon' ollut on, Ja valon multa varjollansa Vie pilvet synkät piilohon.
Mut Herra! Asettaos myrsky Ja luonto lienteäksi luo, Ja poista raivoava hyrsky Ja myötätuulen tulla suo! Oi Herra! Pilvein lomist' anna Kuun valollansa siinnähtää Ja tähtisarjan loistollansa Yö-elämääni kiillähtää!
REKIRETKI.
Hevonen se juoksi Kyllä ripeään, Määräpaikan luoksi Pian liketään. Silloin impi mulla Oli vierellän' — Nyt on poissa hän.
Immen haastellessa Hiljaa hymysuin, Kuulin rekosessa Sitä innostuin. Hetkiseksi aina Myöskin vaivuttiin Kauko-aatelmiin.
Ei hän aatteistansa Impi haastellut, Minäkään en kanssa Mitään ilmaissut. Tunteheni kaikki Kätkin rintahan Sinne salahan…
Hepo nytkin vielä Juoksee joutuisaan, Mutta nyt mä tiellä Yksin ajan vaan… Ennen impi mulla Oli vierellän' — Nyt on poissa hän.