Pois raittiusseurat!
Pois raittiuden seurat, pois Kavahda niitä, kansa! Ne tie on harhauskohon Ja vapauden ansa! Ja sitä paitse, maassamme Ei toki paljon juoda… On turha huutaa hädättä Ja valhett' ilmituoda.
Näin sanotaan. Ja tottahan Niin asian on laita, Sill' eihän haasta "viisahat" Sanoja turhakkaita. — Voi kuitenkin! Koht' eiköhän Kaikk' olle turmiolla… Ja vaara myöskin tarjona Lie kirkoll', uskonnolla.
Niin, — harhauskoonhan se vie. Kun perustukseksensa Nuo "raittiit" ottaa raamatun Ja pohjaks' aatteellensa! Ja kapakat kun tyhjeneis, Ois kirkot tulvillansa — Ja oishan vaarallista tuo…! Oi, kavahda jo, kansa.
Kun orjuudesta tarkoitus On ihmisiä auttaa Ja viinan yöstä vapahtaa Pois raittiuden kautta, Niin, vapaudenhan se vaan On kurjaa sortamista! Jaa, orjuuttamistahan on, Kun päästää kahlehista!
Ja eihän meillä juodakaan, Kuin ilman pikkaraisen, Niin ettei tunnu oloihin Se kansan kokonaisen — Näät: väkijuomiin vuodessa Vaan menee Suomenmaasta Miljoonaa kolmekymmentä; Ei maksa noista haastaa!
Ei meillä juoda paljon, ei — Vaikk' itkua ja piinaa Tuo tehtaat monet kymmenet, Jotk' oltta keittää, viinaa Ja levittävät myrkkyä Ja suurta turmelusta Ja hirmulaavan tavalla Ne luovat kirousta.
Mon' isä juopi rahansa Ja ryysyt viimeisensä Ja kurjuuden ja puuttehen Vie kotiin perheellensä. Ja moni äiti kapakkaan Voi lasten leivän kantaa, Ja lapset viinaan vanhempain Taas vaivannäöt antaa.
Ken mittaa onnettuuden sen, jon väkijuomat tuottaa, Ken lukea vois kyyneleet, jotk' eivät juokse suotta! Niin, — lue synnit, hirmutyöt Ja murhat, tappelukset Ja kaikki vaivat, ahdingot Ja tuskat, huokaukset…!
Ei meillä juoda paljon, ei — Vaikk' onkin ahteissansa Maan linnat viinan-uhreja Ja hulluinhuoneet kanssa! Ja kansan sydänjuuria Jo vaikka mätä vaivaa, Sen terveit' elonvoimia Jo murhatoukka kaivaa…