Pois raittiuden seurat, pois Kavahda niitä kansa! Ne tie on harhauskohon Ja vapauden ansa! Ja sitä paitse, maassamme Ei toki paljon juoda… On turha huutaa hädättä Ja valhett' ilmituoda.
Pois lapsellisuus.
Jos vaan se luvallista oisi, Niin kateiseksi tulla voisi Tuost', että joka kassapään Saa itseens' Arnold mieltymään.
Kun milloin riikinkukonlaisna Ja kepsutellen keikarmaisna Hän seurapiiriin astahtaa, Niin naiset oikein vavahtaa…
Sitt' iltaa pitkin tekee tuota: Luo toisen käypi yhden luota — Ja kaikki hälle hymyää… Kuink' onkaan ihmeellistä tää!
Ei peljätä — no, onhan kumma Vaikk' onkin suurenläntä summa Jo velkaa hällä kuormanaan. Mi kasvaa kasvamistaan vaan.
Ei puheessakaan syvää mieltä Häll' ole, eikä kaunokieltä — Niin, aivan arkipäiväiset On miettehet ja lausehet.
Mut mistäs syystä kaikki naiset Noin ovat häntä suosivaiset? No, suvultaan hän aatel' on — Ja tuo on vietti verraton!
Vie hiisi! Minäkään en miksi Myös ole tullut aateliksi? Noin kaikki sitten avoinn' ois… Hs, vaiti! Lapsellisuus pois!
Ne uinuivat onnestaan.