Jotta viran saisi Hyvin sukkelaan, Käy hän ahkerasti Taasen lukemaan.
Posket ennestänsä On jo kalpeat, Alas hartiatkin Hieman painuvat.
Mut kun jalo maali Häll' on edessään, Yhtäkään ei tahdo Säästää itseään.
Sananpalveljaksi Tulla mielens' on — Aatos tuo jo saattaa Hänet intohon.
Loppututkinnoihin Valmistaiksen hän: Kiirettä siks' onkin Entist' enemmän.
Hetkiseksi siinä Eroo kirjastaan, Päänsä kättä vasten Rupee istumaan.
Hänen mielellensä Juohtuu impynen, Jolleka hän vannoi Lemmen ikuisen.
Tunne autuainen Hänet valtoaa, Kun tuo sulokuva Eteen lehahtaa.
Sydän lämpiääpi, Mieli auvostuu, Muoto kirkastuvi, Hymyääpi suu.
Kauas ajatukset Häntä kiidättää: On jo elävinään Perhe-elämää.