Kaikk' on onnellista, Kaikk' on rauhaisaa. Häntä rakastetaan Ja hän rakastaa.
"Pienet" kasvatetaan Herran pelkohon, Joss' on vanhempainkin Turva verraton.
Monen monta kuvaa Ihanaista niin Hälle sielun-silmim Tulee näkyviin.
Onnen päiväpaiste Poskiin heijastaa — — Lempi, usko, toivo Niistä kajastaa.
Kauan noin hän siinä Uinuu onnestaan, Kunnes uudellensa Käy taas lukemaan.
* * *
Immyt uneksittu Istuu kotonaan, Tuskallinen hällä Hohde poskillaan.
"Giftas"-kirjan juuri On hän päättänyt, Vuoro Zolan päästä Esille on nyt.
Aikakauden tauti Häntä ahdistaa. Kyllästys jo kaikkeen Mieltä karvastaa.
Tuota kärsiessään Tarkkaa pukuaan. Otsaan kiharoita Laittaa kutristaan.