Siinä myöskin muistaa Miehen armahan, Jolle kerran kuiski: "Sua rakastan".
Inhoa hän tuntee Siitä mielessään, Papiksi kun tulla Aikomus on tään.
Kirkko, yhteiskunta Nuo on kauhistus, Hälle kaiken kaikki On vaan — vapaus.
Vihkitoimitukset, Muutkin semmoiset Hänen mielestänsä Ovat turhuudet.
Elinkeinon tähden Käy hän miehelään, Jott' ois tilaisuutta Ajaa mietteitään.
Toivoo, kun hän joutuu Kerran naimiseen, Aatteet yhdenlaiset Saa hän miehelleen.
Aavistuksin katsoo Aikaan tulevaan, Miettii, paitse muuta, Uutta kotiaan.
Kauan sillä lailla Uinuu onnestaan, Zolata hän sitten Ryhtyy lukemaan…
Kaksi kahdesti.
Kaksi tuossa haravoipi Lammin rantamalla. Päivä loisti. Leivon soipi Laulu taivahalla.