Enpä malta! Lähemmäksi haluni on tulla, Näkemähän tiedemiestä mieli hehkuu mulla. Pyhält' oikein ilmapiiri tuntua jo alkaa, Tuskin askelt' ottamahan muuttaa tohdin jalkaa…
Hiljaa hiipimällä kuljen, hyvin varovasti, Eipä käyntin' edes kuulu omiin korviin asti… Kas, kas, kuinka päänsä painuu alas rinnoillensa — Varmaankin hän ratkaisuhun saatti aattehensa…
Kerran toki tiedemiestä katsella nyt saapi, Kuinka henkimaailmoissa siinä vaeltaapi… Edessään jo seison. Mitä? Oonko oikeassa? Suutar' Oittinenhan tässä onkin — torkkumassa…
Suudelma ja korvapuusti.
Kaikk' ihaelmasanoissa Kiittää suudelmaa, Tuot' yhtymystä salaista, Minkä syömmet saa.
Vaan minä korvapuustia Kiitän ylistän — Ja oikeinpa sen "muistia" Laulaa helistän…
Näät suudelmassa huulelta Sydämehen voi Myös vierrä myrkky, turmella Sen se syöpä koi.
Mut niinkuin myrskyn jälestä Päivä paistahtaa, Niin korvapuustin perästä Rauha ruskoittaa.
Kesä-iltana.
Lännen kulta-purppurahan Aurinkoinen alenee, Tuonne vuoren kukkulahan Kultiansa valelee, Sääsket survoo, tuulen henki Kukkasia suutelee, Lempeänsä peipponenki Armaallensa laulelee.