Viikattehet, haravansa Tien he jätti vierustaan, Kiiruhusti kotiansa Kaikki läksi juoksemaan.
Huudon kuullut kotijoukko Säikähtäen ulos käy: Katseltihin joka loukko — — Mutta eipä tulta näy.
Heinämiehetkin jo kanssa Ällistyen seisahtuu, Hengähtävät juoksustansa, Ammottavat auki suu.
Eivät hekään näe tulta, Huomasivat, että vaan — Lasin ruudut illan kulta Maalas' punapurppuraan.
Pirttihin he uupuneina Kävi atrioitsemaan, Söivät paljon suuttuneina Löyhkän-ajamisestaan.
Silmänkääntäjä.
J:n kaupunkihin tuli mies, Jost' eeltäpäin jo maine ties: Hän konsti-niekka suuri on Ja taidossansa verraton.
Sitt' ohjelmansa jakoi hän, Miss' ilmi antoi näytelmän. Sen viimis-osa kumm' on niin: Hän lupaa mennä puteliin.
On ihme tuo, niin kerrotaan Ja näytäntöä varrotaan — Ja ovet kun ne avataan, Niin väkeä on tulvanaan.
Hän alkaa. Syöpi tappuraa, Mut tulta suustans' ammentaa Ja monta muuta toimittaa Ja suosiota saavuttaa…