Mit' oli sävelissä Ja miksi laulu niin Sydämet kaikki valtas Ja laitti lumoksiin? Niiss' oli sydänt' omaa, Mi sattui sydämeen: Se mielet maasta nosti, Toi silmään kyyneleen…
Vapaus ja minä.
"Vapaus, vapaus" ihmiset huutaa, Maailma voihkavi tuskissaan, Tuskinpa kuulevi enää nyt muuta — "Vapaus, vapaus" kaikuu vaan.
Kaikkihan orjan jo kahleita kantaa Hirveän raskaita mielessään, Joilleka suuremman painon viel' antaa Vapaushuudon räikeä ään'.
Mut minä olevan' orjana soisin, Tahtoisin päästä kahleisihin… Tyttö, sun orjanas mielellän' oisin — Sylihis' itseni telkeisin…
Miksi punastun!
Tuoll' on siis se aho armas, Jolla ennen leikittiin, Jolta marjat ensimmäiset Kesän tullen poimittiin! Sinne paimen-aikoinani Lampaat ensin juoksivat. Siellä meillä paimenilla Oli hetket riemuisat.
Siell' on kivi, jolla ennen Talosilla oltihin, Siellä aina perheonni Oli sopusointuisin — Emännäksi, isännäksi Kukin pääsi vuorostaan, Lapsina, jos muut' ei ollut, Pitivät nää — lampaitaan,
Toiset kivet matalammat, Ne ol' aitat, navetat, Jotka rikkautta aivan Täpötäynnä seisoivat: Savileivät, hiekkajyvät Oli ruokatavaraa, Kuusenkävyt suuren suuri Lehmäkarja olla saa.
Väliin kivi — linna silloin Vaarahankin tulla voi, Vihamies kun sotaväen Sitä piirittämään toi, Väliin taasen pyhä virsi Rupeaapi helkkämään: Kirkonmenoja nyt siellä Parhaallansa pidetään.