Tuska viel' on rinnassain.
Lamput loistaa, valot välkkää, Soitto kaikuu kiihkeään. Hurmattuina nuoret kaikki Rientää tanssin pyörillään.
Mun vaan piti nurkkaan jäädä, Riemuhun en mennä voi, Kuulla, nähdäkään en kärsi — Pakotus on päässän', oi!
Hetkeks' tanssi taukoaapi, Nuoret istuu paikoilleen Kohta uudest' alkaaksensa, Kattoon ilon nostaakseen.
Silloin vaivastani virkin — Sen kun impi kuulla saa, Liitelevän tuulen lailla Huoneesta hän lehahtaa.
Palaa takaisin hän kohta Lääkepullo kädessään, Rusopäinä hohtaa posket, Silmät luovat säihkyään.
Tippaa tuosta sokerille Tiputtaa hän kymmenen, ja sen nauttia mun käski Sulosuinen hymyten.
Tanssissa jo nuoret taasen Kiihkeästi karkelee. Minä ilokseni tunnen, Että vaiva pakenee.
Kohta pään' on aivan terve, Lääke tuskan kauas vei, Suonet sykki niinkuin ennen, Pakotusta tunnu ei.
Astun tuonne immen luokse Lääkkehestä kiittämään: Kättä puristan — ja sitten Vierell' istumahan jään.