Ku juna-isännäehtijä peäs kuletettavasa kansa vaunuje väljrappusille, survas se kuletettavasa rappusilta allaa ja lisäkyyjjiks potkaesta kimmautti takapuolille. Jussi Vihavaes-vaenoon poeka keänty juna-isännöehtijää päe ja sano, että:
— No, tuoko se olj se teijjä matkalippu sieltä kirjastanne? Kiitoksija voan.
Ku asemilla on aena joutilasta väkkee, jota sinne uteljaesuus kokkoo, ei tämäkää asema tehnä poekkeusta siinä suhteessa. Ja uteljaesuuve tuomija ryykäs hetj junasta potkastun ettee kyselemmää, että:
— Minkätähe sinut tuommoesella kyyjjillä sieltä ajettii?
Jussi Vihavaes-vaenoon poeka hieroks kannikoetaa ja vastas, että:
— Eipähää siihe kovinkaa suurta syytä tarvita. Ku ei ollunna matkalippuva, eikä rahhoo, niin juna-isännöehtijä anto potkukyyjji.
— No, mihinkäs sinä oesit matkustanna?
Hieromalla kannikoetaa ja virnistelle suupielijää ja poskijaa, ikkääku tuskissaa, Jussi Vihavaes-vaenoon poeka sano, että:
— Ametriikkiihaa se oes meinink paenoo, jos voan — peräpuolet kestää…
Ja sillon rupes ne uteljaattii suupielijää ja poskijaa virnistelemää.
Mut se niihe virnistämine olj — naurava.