— Mikäs mies työ oekeestaa outte?
— Semmoene voan sekamies, niinku Pottu-Matti markkinoella.
— Jo piisoo! Mulla ei ou muuta keinoo, voan minum pittää teijjät toemittoo seuroovalla asemalla ruunumiesten huostaa, jotka teijjät ens'aluks pannoo putkaa.
— Tuttu paekka se putka on ja…
— Vae on tuttu paekka! Ehkäpä sitte on parasta ottoo teitä niskasta kiin ja viskata vaunusta ulos?
— No, ette sillon mittää kultakankija viskoo, minussa ku ei ou muuta ku vähä luurisoja, kielessä lihhoo ja vielä lisäks henkhojuva sekä jottae muuta moskoo…
Samassa höyryveturj huutoo rinkas ja juna pysähty asema ettee seisomaa. Junnailija eli juna-isännöehtijä tarraatu Jussi Vihavaes-vaenoo poejja niskaa, nost sen seisomaa, läks viemää ovvee koht ja viijjessää sano, että:
— Tässä ei ruveta pitempiä riisreättilöetä pitämää. Minä vien teijjät vaunusta ulos.
Ja Jussi Vihavaes-vaenoo poeka sano männessää, että:
— Hyvähää minuva on viijjäkkii, minä ku oun niin hyväluontone, etten minä suutuksissakaa ou vihane, vaekka ounnii Vihavaene…