— On kyllä montakii. Mut teijjä oes pitännä ostoo matkalippu tältä viime asemalta, josta junnaa tulitte.
— Milleepä se rahato matkalipu ostaa?
— No, eikös teillä ou ies rahanpoekookaa?… Sitte oes ollunna parasta pysyvä kotonaa.
— Mut paha on kotonakkii olla, ku kotija ei oukkaa.
— Mistees työ sitte outte peräsi?
— Misteekö peräsi? Immeiset sannoo, että min oun isästän ja äejistän ja että minä eistäpäe vivvau issää ja takkoopäe äetii. Mut jos työ oekee taktillaa tahotte tietee, niin oun Jussi Vihavaes-vaenoon poeka ja meitä olj kuus poekoo ja jokkaene kelepas sotaväkkee. Voan eikös ou teistäe ihmettä, että yks isä elätti kuus poekoo, mut kuuvvessa poejjassa ei ollunna isäsä elättäjjee?
— Ei ou minu asjan ruveta niitä seikkoja tutkimaa, voan minu virkan voatii teiltä voatimaa matkalippua.
— Vae semmoene on teijjä virkanne. Mulla miesparalla sitä ei ou ies virkookaa.
— No, olj taekka olj olemata. Sanokee hetj, mille asemalle aejjotte matkustoo ja katelkoo rahat valamiiks, niin annan teille teältä kirjastan matkalipun.
— Enhää vielä alakumatkassa ossoo sannoo, mille asemalle matkustan, ennenku tässä männessä tuummin ja tutkin. Ja niinku jo sanoen, ei ou mulla rahhoo matkalipu ostamissee. Voan jos tahotte velaks toemittoo, niin toeste maksan, jos — jaksan…