Kovast naurae mänj herra Nikkine poes. Mittee sitte tapahtu, sitä en tiijjä. Voan luultavast parturikkii nauro, ku sae kuulla asjan oekee laejja.
"LIIKEMIEHE" SOTAMUISTELMIJA.
"Liikemieheks" ne sitä kaekki nimitti sillä perustuksella, että se aina olj liikekannalla taekka oekeemmi liikkuvalla kannalla. Mittää vakinaesta kotija ei sillä ollunna, voan oleks päevän siellä, toese teällä. Missä toas kolome vuorokautta olj, sitä se jo kolinaa pitj, niinku koerrae tekköö. Ku sitte se suur moalimansota alako, läks sottoo käymää, soahaksee kerrannii tapella iliman että siitä sakotettaa.
Ilimestyvesaää kotjpuolelle toassiisa olj sillä jonniimoene sinellirutale, sotilassoappaat ja sotilaslakki. Mut oljko se sotatantereella käynnä, sitä ei kukkaa tiennä, eikä taejjeta tulla tietämäänkää. Mut aenakii sillä olj kerrottavanaa oekee ihmeellisiä sotamuestelmija, joeta iltakauvvet ja oamupuhteet jutella lohko ja joeta se käytti maksuvälineenää yökorttierista ja ruuvvasta.
— No, mut outkos sinä ollunna iha oekeessa tappelussa?
— Minähä sitä olinnii, ku tappelin sekä viholliste että ryssäe kansa.
— Mittees sinä niihe ryssäe kansa tappelit?
— Ku minä en ymmärtännä niihe polittamista, niin jos ne voan mulle rupes liijjaks lurpaelemmaa, sillon minä aion tapella ja lyyvvä, niinku halonhakkooja.
— Jopa nyt tulloo sekä lievee että kieree. Jos sinä niin oesit tehnä, kyllä sinusta vällee oes nirri otettu.
— Ei lie uskaltanna, minut ku huohmattii pelekeemättömäks ja urhoolliseks. Lisäks olin tehnä maenioeta keksintöjä, minkä tähe minuva ruvettii suojelemmaa, niinku ihteesä keisarija.