Muutamannii kerra jouvvun kahta karkulaesta apulaesten kansa jälestä ajamaa lähes kaks viikkoo. Ensimäene myö tavattii pari päevä kuluttuva ja minä tuomihi sen suomaa sata ruploo sakkoo taekka ottamaa selekäsauna. Se valiht selekäsauna, ku muka rahhoo on vaekee soaha, mut nahka kasvaa selekää itestää. Minä komensin apulaesijan kilijumalla, että:
— Karasinkkaa, karasinkkaa…
Se merkihtöö sitä, että lyökee pinta pehmeeks. Ja kyllä se karkurj sae niin hyvä löyly, että kuukausia on kulunna, ennenku uus nahka on selekää kasvanna — olokoompa, että se on tullunna iliman eistä.
Ku se toene karkurj sitte kottoosa tavattii, olj se miesparka ihtesä niin nihk uuvuttanna, että se kuolta kurnaht. Meille takkooajajille oes ollunna paremp tavottoo se elävänä, niin mahollisest ei oes tarvittu kuulla sen akan suunsiivoo, se akka ku olj semmoene mestärj haukkumaa, että turhoo tuhlausta on siinä huushollissa ollunna koerroo elättöö, jos lie koskaa elätettykää… Kaeke muu hyvän lisäks se syytti meitä siitä, että myö on varastettu mieheltä lankapaeta, joka sillä kottoo lähtiissää olj peällää. Voan ku siinä ruummista pestä hoskattii hiekalla ja huosiaimella, ku saeppoota ja suopoo ei ollunna, alako ihosta kuumottoo jottae punaesta. Ja kolttoomista jatkettaessa ilimesty — likakerrokse alta punaene lankapaeta! Mieljhyillää akka sen kisko kässiisä ja vähä sitä huljuteltavaa asetti sen kuevamaa orrelle.
Mut sillon rupes minuva niin kovast kutkuttammaa, että peäti lähtee tänne kotjpuolelle kylypemää, siellä ku ei saunoja ollunna — ja sillä tiellän minä oun vieläe.
— No, missees ne on sun yrjönristis?
— Niin, — kahtokeepas ku Pietarissa katuva kulukiissan sattu keisarj tulemaa vastaan. Se tiijjust, että mihinkä minä oun mänössä. Ku ilimoetin lähteneen kotjpuolelle kylypemää kovan kutkan tähe, sano se minulle, että:
— Anna nuo kunniamerkkis mun talteen, niin ne on varmassa säelössä ja sinä tulet paremmi takas, ku sinuva tarvitaa.
Ja minä vastasin, että:
— Kyllä vissii ne teillä tallessa pyssyy, koskapa Ameriiki restenttikii teihi luotti. Ja takas minä kyllä tulen, millon miestä tarvitaa…