— Jos niin on laeta, soat sinä minut hetjpaekalla koristellakses, ku mestärjnäytteekses ikkää.
— Ei siitä nyt tässä silimänräppäyksessä mittää tule, ei mulla ies ou komppeitakkaa muvassan, eikä vielä ou kustannusarviotakaa valamistettu.
— Oekeessa out. Eikä ou mullakaa haluva iha urkommissa työallaeseks ruveta.
— No, lähetää meille kottiin, niin siellä soahaa asja harkita ytimijjää ja munaskuetaa myöte.
Ja sinne sitä lähettiinnii astuva poksuttammaa. Moalarmestärj otti hetj käsillee mittanauha ja tuummastukkisa, tutk, mittael ja tarkastel noamatauluva, joka olj kookas ja levveelaene, vaekkei kuetenkaa niin levvee, ettei oes kuontunna muusta astijasta ryyppeemää, ku paestinpannusta, niinku Kauppila vävy. Kauvva aekoo sitte moalarmestärj istu pöytäsä eäressä ja tek rätinkijjää. Lopuks se sano, että:
— Kyllä tästä tuntuu tulova kallis yritys. Tähä nimittäe tarvitaa säkki vehnä- ja puolsäkkijä kalakkijauhoja, pien tynnör parraenta liinöljyvä, kymmene leiviskätä liitujauhoo ja vielä jottae muutae aenetta, minkä hintoo en näe äkkipeätä kykene sanomaa. Mittees alat arvella?
— Annetaa noama olla semmoesennaa ku elämä on sen muilanna. Mut jos tässä naemainto yhä voan ruppee nousemaa, pittää tiettee uus kommee muntierink eli puku ja leikellä paperrahhoe kokkoesia paperliuskoja sekä asetella niitä paperrahhoe vällii rihmalla solomiimalla. Ku sitte uutta muntierinkijjaa näyttelöö ja paksuja rahapakkoja taskuestaa nosteloo, soattaa tytöt ihastuva, vaekkei noamataulu ennee kevätkukoestuksessaa oukkaa. Vae mittee arvelet sinä?
— Sammoo ku sinä itekkii. Ja kaeketippa out kuullunna, että kolomee kohtaa naeset miestä jahatessaa kahtoo, nimittäe noamaa, voatteisii ja kukkaroo…
Yhteesest nauramalla sillon keskustelu noamataulu laettamisesta lopetettii. Mut ikkääku harjakaesiks taes tuttavukset ottoo yhe ja toese nokkerstoo sekä haukata sokerija peälle.
Eikä "Isäntä Wesone" männä avioliittoo eikä sen koposekoomi noamataulustaa huolehtinna, ennenku — kuolintauvvissaa. Sillon se olj eanonna, että: