GIORDANO. Veljensäkö pojan? Veljensäkö pojan vain? Eikö oman poikansa? Oi, Herra, Herra, anna minun elää, kunnes olen saanut kostaa! Kuinka usein kovimmassa tuskan hädässä pyysin huoaten sinulta kuolemaa, — nyt rukoilen, anna minun elää, niin kiitän sinua! En paljoa pyydä! Hän on murhannut minulta neljä poikaa; käsiini tahtoisin vaan yhden hänen pojistaan, yhden ainoan, niin ylistäisin sinun oikeuttasi. Tässä seison niinkuin mureneva hautakivi huolehtivain sypressien varjossa, vaan en valita, jos vain Ezzelino vaipuu samaan äärettömän kurjuuden syvyyteen. (Äänettömyys.) Jo alkaa hämärtää. Käske Paolani tänne!
GORELLO. Hän tulee.
TOINEN KOHTAUS.
Entiset. PAOLA. NOORA.
GIORDANO. Lapsikulta, sinä ainokaiseni!
PAOLA. Isä!
GIORDANO. Mitä toimiskelit?
PAOLA. Mitä vaimon tulee.
GIORDANO. Olet kalpea! Vapiset!
PAOLA. Minäkö? Ja mistä syystä?