TAVORA. Ah, tytär rakas, olet liian rehellinen käsittääksesi tämän maailman viekkautta. Tämmöisenä aikana, jolloin pahuus niin julkisesti nostaa päätään, on varovaisuus se ase, jolla totuuden ystäväin tulee taistella. Onneksi meidän puuttumisemme asioihin ja alttiutemme palvella Pombalia lienee nyt hänet niin soaissut, ettei hän huomaa, kuinka horjuu.
THERESIA. Tavorako noin puhuu? Voi tätä aikaa, jolloin sellaista tapahtuu!
AVEIRO. Puolisoni tahtoo tietenkin luulotella maailmalle, että hän on viisitoistavuotias tyttö, jonka ajatukset voi lukea hänen poskistaan ja joka ei edes tunne, mitä sana teeskentely on. Minunkin käteni olisivat tänään mieluummin kuristaneet kuin syleilleet tuota halpasukuista ilkiötä, mutta tulevaisuus on sitä runsaammin korvaava mitä hetkelle luovutin, sen tiesin ja painoin vihani takaisin sydämmeeni.
MOREIRA. Se tulevaisuus on kenties lähempänä kuin luulette.
TAVORA. Älkäämme hätäilkö. Mitä arvelette?
MOREIRA. Aion heti puhutella kuningasta.
TAVORA. Mahdotonta! Olettehan maasta karkoitettu. Mitä hänen majesteettinsa sanoisi moisesta kovakorvaisuudesta?
AVEIRO. Sitä ihmistä, joka ehdollaan pistää päänsä käärmeen kitaan, pidän minä houkkiona, ja tähän saakka olen aina luullut, että te olette älykäs mies.
MOREIRA. Tiedän tekoni rohkeaksi, mutta en saa epäröidä.
AVEIRO. Mitä sitä paitse saatte aikaan tuon petollisen kuninkaan luona, niin kauan kuin hän on Pombalin vallassa?